Satu
Laihduttaminen ja repsahdukset kuuluvat yhteen, mutta oletko koskaan miettinyt miksi itsekontrolli pettää kun olet stressaantunut tai pahalla tuulella?
Itselläni ei ole minkäänlaisia vaikeuksia noudattaa ruokavaliotani – paitsi silloin kun mieli menee maahan tai vastoinkäymiset iskevät.
Silloin järkevät ruokavalioni ja kaikki muutkin terveelliset tavat – helou, kuka nyt jaksaa hampaita harjata? – lentävät ulos ikkunasta ja taannun suklaata mussuttavaksi ja telkkaria tuijottava sohvaeläimeksi. Koska tämmöinen vaihe voi pahimmassa tapauksessa kestää useamman viikon, sillä on seurauksia myös painonhallinnalle.
Tämänpäiväisen kirjoituksen varsinainen aihe onkin lukemani tieteellinen artikkeli joka valottaa sitä, miksi stressi ja vastoinkäymiset johtavat repsahduksiin. Artikkeli paljastaa myös sen, miksi ruoan käyttäminen mielialan parantamiseen on huono ajatus, etenkin pitkällä aikavälillä.
******
Repsahduksia ei tapahdu tietenkään pelkästään laihduttajille, vaan niitä tapahtuu kaikille ihmisille ja ne koskevat tyypillisesti sellaista käyttäytymistä, joka vaatii itsehillintää (tai itsekontrollia, kuten tutkijat sanovat). Hyviä esimerkkejä ovat alkoholin juominen, tupakointi, ongelmapelaaminen ja pakonomainen shoppailu.
Tutkijoilla on monia vaihtoehtoisia teorioita repsahdusten syistä. Yhden teorian mukaan tunneperäinen stressi johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Toisen teorian mukaan repsahdukset johtuvat siitä että ihmisillä on käytössä vain rajallinen määrä itsekontrollia (tahdonvoimaa), joka sitten ehtyy stressaavassa tilanteessa.
Viimeisen teoria väittää, että itsekontrollin pettäminen on oikeastaan strateginen valinta: stressaantuneena tai mieli maassa ihminen päättää, että mielialan parantaminen on tärkeämpää kuin mielihalujen hillitseminen.
Eli kun mieli on maassa, dieetin noudattaminen ja pitkän aikavälin painonhallinta ei tunnukaan yhtä tärkeältä kuin mielialan kohottaminen vaikka karkkipussiin tarttumalla.
Tutkijat laativat ovelan tutkimusasetelman testatakseen eri teorioita.
He loivat koetilanteen, jossa tutkittavat saatiin uskomaan, etteivät he pysty muuttamaan mielialaansa ainakaan tuntiin. Tämä tapahtui joko antamalla tutkittavalle plasebopilleri tai polttamalla tutkimustilassa aromaterapiakynttilää, joka mukamas ”jäädytti” tunnetilan. Osa tutkittavista saatettiin positiiviseen tunnetilaan, osa neutraaliin ja osa negatiiviseen tunnetilaan. Sitten tutkijat mittasivat, kuinka todennäköisesti osallistujat antoivat periksi houkutukselle syödä tarjolla olevia epäterveellisiä herkkuja.
Tulos oli, että negatiivisessa mielentilassa olevat tutkittavat söivät herkkuja enemmän kuin neutraalilla tai hyvällä mielellä olevat tutkittavat. Tähän oli kuitenkin tärkeä poikkeus: pahalla tuulella olevat tutkittavat, jotka oli johdettu uskomaan että he eivät pysty parantamaan mielialaansa, söivät herkkuja yhtä vähän kuin neutraalilla tai hyvällä tuulella olevat.
Tutkijat päättelivät, että ihmiset söivät epäterveellisiä herkkuja siinä toivossa, että heidän mielialansa paranisi.
Tulos tukee kolmatta teoriaa, jonka mukaan negatiivisessa mielentilassa mielialan kohottaminen on tärkeämpää kuin pitäminen kiinni itsekontrollia vaativista pitkän tähtäimen tavoitteista kuten painonhallinnasta.
******
Nämä tulokset eivät ehkä yllätä ketään joka on jaksanut lukea tähän asti. 🙂
Se mikä sai minut kuitenkin mietteliääksi oli tutkijoiden toteamus, että herkkujen syöminen ei oikeastaan parantanut tutkimukseen osallistujien mielialaa. Sama johtopäätöstä tukee moni muukin tutkimus – mielihyvä jonka saat mieliherkkujesi nauttimisesta kestää ehkä vain sen ajan kun pureskelet ruokasi. Eli korkeintaan muutaman minuutin.
Herkkujen syöminen on siis harvinaisen huono keino yrittää parantaa mielialaa, yksinkertaisesti siksi että se ei toimi. Jokseenkin samaan lopputulokseen tulin itsekin tässä postauksessa.
Artikkelin lopussa tutkijat toteavat, että itsekontrollista luopuvat ihmiset maksavat lopulta kovan hinnan muutaman hetken kestävästä hyvästä mielestä.
*******
Artikkeli pani minut miettimään hyvin vakavasti muita keinoja kohottaa mielialaa kuin syöminen.
Mikä saa sinut yleensä repsahtamaan?
Mielenkiintoinen juttu ja tutkimus! Kiitos! Suosittelen lämpimästi kirjaa The Willpower Instinct, joka avaa ylipäätää itsekuria syvemmin.
Hei Katri!
Kiitos kommentista. Mä itse asiassa hankin McGonigali kirjan kun sä joskus sitä suosittelit. Mielenkiintoista luettavaa. 🙂
Olen tammikuun ajan katsonut enemmän mitä suuhuni laitan ja vaikka en ole karkkilakossa, niin eipä ole tullut juuri sitäkään laatua syötyä. Tällä viikolla sitten oli melkoinen vauhti päällä ja tiistaina töistä tullessani mietin, että tuossa olisi R-kioski, josta on toisinaan tullut haettua lukemista ja iso karkkipussi. Niiden avulla olisi voinut ”hukuttaa” stressin sun muun. Olisin ihan helposti voinut kaartaa siihen pihaan, mutta selvästi aivot toimi jotenkin eri tavalla kuin ennen.
Mitä turhaa hakisin pussin, kun ei se auta vaan pahentaa tilannetta. Se ei siis olisi parantanut mielialaa vaan pahentanut sitä.
Se oli ensimmäinen tuollainen houkutus ja olin yllättynyt miten erilaisille raiteille ajatukset meni kuin ennen, vaikka nyt en ole edes kieltänyt itseltäni täysin karkkia tms. Jotain on tapahtunut.
Mutta juu, ei vastaavaa houkutusta edes tulisi ilman stressiä.
Hei Outi! Tuo ajatusten meneminen uusielle raiteille on kyllä jo aika suuri saavutus. Kaikki syömiseen liittyvä käyttäytyminen tuntuu muuttuuvan niin hirveän hitaasti.
Hitaasti tosiaan ja vaikka jotkut asiat pystyy ajattelemaan ja perustelemaankin itselleen, niin sittenkin pitkään toimii aivan toisin. 🙂