Satu
Telkkarin laihdutusohjelmien seuraaminen voi olla inspiroivaa – tai niin monet ainakin väittävät – mutta todellisuus ohjelmien takana taitaa olla jotain muuta.
Joskus viime vuonna törmäsin netissä sattumalta pariin englanninkieliseen blogiin, jossa käsiteltiin laihdutusohjelmien pimeää puolta. Golda Poretsky Bodylovewellness.com –blogista kertoi Biggest Loser –ohjelmaan osallistuneen Kai Hibbardin negatiivisista kokemuksista. Bgg2wl –blogia pitävä Erica Nikole Kendall puolestaan kirjoitti Extreme Makeover: Weight Loss Edition –ohjelmaan osallistuneen James Garrisonin kokemuksista showssa ja sen jälkeen.
Lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset ison rahan formaattiohjelmat ovat melkoista silkkoa sisältä.
Mahdollisimman suuri painonpudotus pyritään takaamaan turvautumalla kyseenalaisiin keinoihin ja osanottajien terveys asetetaan vaakalaudalle. Vaakalaudalla ei ollut pelkästään osallistujien fyysinen vaan myös mielenterveys.
Alla olen hieman tiivistäen referoinut Garrisonin ja Hibbardin kokemuksia. Jos englanti sujuu, kannattaa käydä lukemassa alkuperäiset artikkelit.
******
Telkkarin laihdutusohjelmissa annetaan sellainen vaikutelma, että niihin osallistuvat ihmiset pudottavat suuria määriä painoa lyhyessä ajassa pelkästään noudattamalla terveellistä ja vähäkalorista dieettiä ja harrastamalla runsasta liikuntaa (tyypillisesti 2-5 tuntia päivässä).
Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä se näyttää.
Extreme Makeover: Weight Loss Edition (WLE) –showssa 141 kiloa vuoden aikana laihtunut James Garrison kertoi vuonna 2011 blogissaan, että osallistujat eivät suinkaan noudattaneet ohjelmassa kuvattua 2000 kalorin dieettiä. Oikeasti osanottajia painostettiin jatkuvasti syömään vähemmän ja vähemmän. Lisäksi osanottajat nauttivat päivittäin pari dieettipilleriä ja välttivät hiilihydraattien syömistä useana päivänä viikossa (S: ilmeisesti koska hiilarien syöminen kerää nestettä kroppaan ja aiheuttaa ”painonnousua”).
Kyseenalaiset keinot eivät suinkaan lopu liian vähäkaloriseen dieettiin ja pillereiden popsimiseen: suuri painonpudotuskin on silmänlumetta. Ennen shown alkamista James Garrison suljettiin hotellihuoneeseen ja hänen annettiin ymmärtää, että hänellä on vapaat kädet nauttia viiden tähden hotellin huonepalvelun antimista. Kuulemma painon nousemisesta ennen shown alkua ei olisi ainakaan mitään haittaa.
Ensimmäisen viikon dramaattinen painonpudotus onkin tällä taattu.
Isojen painonpudotusten aikaansaamiseksi käytettiin samaa menetelmää kuin painijat ja nyrkkeilijät käyttävät kisapainoon päästäkseen: kehosta tiristetään kaikki ylimääräinen neste ennen punnituksia.
Biggest Loser –kisan finalisti Kai Hibbard kuvasi kuinka hänellä oli tapana punnituspäivän aamuna pukea päälle kaikki mahdolliset vaatteet ja treenata tuntikausia kuumassa tilassa ilman ilmastointia. Sitä ennen osallistujat olivat saattaneet olla juomatta vuorokauden ajan, jotta neste ei kertyisi kehoon ennen punnitusta.
Dramaattisiin painonpudotuksia varmisteltiin myös venyttämällä tai kutistamalla aikaa.
Kai Hibbardin mukaan BL-showssa yksi viikko saattoi kestää viidestä päivästä kahteen viikkoon. Lisäksi WLE-showssa osallistujat, joiden pelättiin epäonnistuvan painon pudottamisessa itsekseen kotioloissa, vietiin kuukausiksi laihdutusfarmille riittävän painonpudotuksen varmistamiseksi. Tätä ei tietenkään televisiossa paljastettu vaan katsojat jäivät siihen käsitykseen että painonpudotus oli saatu aikaan kotioloissa.
Laihdutusohjelmien tuottajat ja kuvaustiimi asettivat toistuvasti osallistujien terveyden vaakalaudalle. Elimistön kuivattaminen edellä kuvatuilla tavoilla ei ole terveellistä puuhaa. Kai Hibbard kertoi, että kun osallistujat olivat nauttineet lääkärin määräämää elektrolyyttiliuosta nestetasapainon palauttamiseksi, personal trainerit olivat puuttuneet asiaan ja kieltäneet heitä juomasta liuosta.
Osallistujat pantiin myös toistuvasti treenaamaan loukkaantuneena. Erästä naisosallistujaa painostettiin liikkumaan siitä huolimatta että lääkäri oli kieltänyt sen kieltänyt. Kun nainen silti kieltäytyi treenaamasta vammojensa takia, jakso leikattiin näyttämään siltä kuin kyseinen kilpailija kieltäytyisi treenaamasta pelkkää laiskuuttaan ja kiittämättömyyttään. Shown jälkeen nainen sai useita tappouhkauksia.
Kai Hibbrdin mukaan osallistujat aivopestään järjestelmällisesti uskomaan, että (kaltoinkohtelusta huolimatta: oma lisäykseni) heidän tuli olla kiitollisia päästessään osallistumaan ohjelmaan tai että se oli heidän viimeinen mahdollisuutensa laihtua. Osallistujia muistutettiin myös joka käänteessä siitä, että oven takana on joka hetki tuhansia halukkaita osallistujia odottamassa vuoroaan.
Kirjoitettuaan laihdutusohjelman varjopuolista blogiinsa James Garrison sai kimppuunsa tuotantoyhtiön lakimiehet ja joutui poistamaan blogistaan kirjoitukset joissa kuvattiin shown pimeää puolta. Hän kärsi myös terveysongelmista liian nopean laihdutustahdin vuoksi. Kai Hibbard taas sai showhun osallistumisesta kaupanpäälliseksi syömishäriön, josta toipuminen vei vuosia.
NBC-tuotantoyhtiö puolestaan on luonut aivan uuden shown teini-ikäisille laihduttajille.
******
Se mitä edellä kirjoitin koskee amerikkalaisia ohjelmia.
Suomalaisista sarjoista olen viime aikoina seurannut vain Juttaa ja puolen vuoden superdieettejä. En ole saanut ohjelman seuraamisesta sellaista vaikutelmaa että Suomessa turvauduttaisiin vastaaviin äärikeinoihin tuloksen varmistamiseksi. Mielestäni niistä silloin tällöin kuitenkin paistaa läpi alentuva suhtautuminen reippaasti ylipainoisiin osallistujiin.
******
Kerro kommenttiosiossa mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Hi Satu! Very interesting post. I did read the links, and it doesn’t surprise me at all. The contestants lose logic-defying amounts per week, that could not happen in a safe healthy way. The more loss, the more drama! I do *not* watch Biggest Loser, by the way. I *Love!!!* exercise and don’t want to watch anyone getting yelled at. That is the opposite of what I stand for regarding health.
🙂 Marion
Hi Marion!
It doesn’t surprise me at all either. I think it’s more about making money for the production companies than inspiring people to lose weight in a healthy way – whatever they tout on the show.
If someone yelled at me the way they do in the shows, I think I would get so mad that I would stop exercising for a long time! 🙂
Kaiken lisäksi suurin osa ohjelmaan (Suurin pudottaja) osallistuneista lihoo takaisin kaikki pudottamansa kilot.
En enää katso laihdutusviihdettä ollenkaan. Jutassa minua ärsyttää hänen tapansa tuputtaa proteiinijauheita, -patukoita ja muuta tarpeetonta, ja – paha sanoa, kun ei ulkonäön perusteella saisi ketään arvostella – Bullin näköiseltä mieheltä en ottaisi ensmmäistäkään treenivinkkiä. Tuskin ilman lisähormoneja saa itseään tuonnäköiseksi. Molemmat lisäksi suhtautuvat laihduttajiin alentuvasti.
”Olet mitä syöt” -ohjelman eri versioissa on ollut järkevääkin asiaa, mutta brittiversiossa ärsyttää Gillianin fiksoituminen ihmisten ulosteisiin, ruotsalaisessa kookosrasvan ja viherpirtelöiden tuputtaminen ja kaikissa versioissa se, että laihduttajan tapoihin tehtävät muutokset ovat liian rajuja ja äkillisiä. Olisi todella hauska tietää, mitä eri jaksoissa hyvään alkuun päässeille ihmisille kuuluu esimerkiksi viiden vuoden kuluttua.
Englantilainen ”Dieetit vaihtoon” on oudosta ideastaan huolimatta ollut kaikkein järkevin laihdutusviihdeohjelma. Siinä viikon shokkihoidolla näytetään ihmisille, kuinka epäterveellisiä ja älyttömiä heidän ruokatapansa ovat. Itse sitä ei huomaa, mutta kun joutuu vierestä katselemaan toisen taistelemista kummallisten tapojensa kanssa, ehkä herää oivaltamaan muutoksen tarpeen. Tätä ohjelmaa vain ei ole tullut vähään aikaan.
Yksi ruokaan keskittyvän ”sosiaalipornon” laji on englantilainen ”Foodaholics” -ohjelma. Siinä ongelmana ei yleensä ole paino, vaan äärimmäisen yksipuolinen syöminen. Yksi syö pelkkää perunaa, muusina, ranskalaisina ja perunalastuina, ja toinen elää pelkällä paahtoleivällä. Kaikille yhteistä on kasvisten kammo. En muista, kuinka pitkään tässä muutosta opetellaan, mutta näitäkin ihmisiä olisi hauska tavata muutaman vuoden kuluttua ja katsoa, tuliko muutoksesta pysyvä.
Kuinkahan moni näiden ohjelmien katsojista alkaa automaattisesti inhota liikuntaa, koska kuvittelee, että sen täytyy olla tuollaista natsiohjaajan huudon tahdissa väkisin tapahtuvaa repimistä, tuntikausia päivässä? Paitsi laihduttamisesta, ohjelmat antavat aivan väärän kuvan myös liikunnasta. Liikuntahan on tärkeää tuhannesta MUUSTA syystä, ei laihduttamisen vuoksi!
Hei Jojo-(täti).
Yhdyn kaikkeen mitä sanot, varsinkin mitä tulee tuohon liikuntaan. Jos painaisin 130 kg ja katsoisin näitä ohjelmia, pysyisin hyvin kaukana personal trainereistä ja kuntosaleista. 🙂
Olen katsonut niitä Olet mitä syöt -versioita aika satunnaisesti ja olen myös todennut että ne ovat varmaan valinneet sinne ohjaajaksi jonkin julkkis/luomu/”ravintoterapeutin”, koska niissä suositellut ruoat ja ruokavaliot ovat aika erikoisia keskivertoihmisen näkökulmasta.
Eniten olen tykännyt juuri siitä Dieetit vaihtoon-ohjelmasta.