Aloitin 12 kuukauden onnellisuusprojektin sunnuntaina.
Idea projektiin tuli siitä, että luin juuri Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti. Onnellisuusprojekti kertoo amerikkalaisen kirjailijan – nykyään myös bloggaajan – vuodesta, jonka hän omisti oman onnellisuustasonsa kohentamiseen.
Gretchenin määritelmä onnellisuusprojektille on jotain tällaista:
Onnellisuusprojekti on lähestymistapa jonka keskipisteessä on harjoittajan jokapäiväinen elämä. Projektin alkaessa ja kuluessa ihminen tunnistaa elämässään ne asiat, joiden tekemisestä hän saa iloa, energiaa ja tyydytystä, sekä asiat jotka masentavat, kaduttavat, tympäisevät ja kiukuttavat.
Toinen vaihe projektissa on konkreettisten lupausten tuottaminen – lupauksilla Gretchen oikeastaan tarkoittaa pieniä päivittäisiä toimia joiden tekemiseen ihminen sitoutuu.
Omassa projektissaan Gretchen valitsi jokaiselle kuukaudelle fokuksen, kuten vireystason lisääminen tai avioliiton parantaminen ja niiden lisäksi muutaman lupauksen, joista hän pyrki pitämään kiinni koko kuukauden ajan. Ensimmäisenä kuukautena, jolloin Gretchen keskittyi vireystasonsa parantamiseen, hänen lupauksiinsa kuuluivat mm. menen nukkumaan aikaisemmin, harrastan liikuntaa paremmin, hoidan pois roikkuvat tehtävät, käyttäydyn energisemmin jne.
*******
Minua viehättää Gretchenin lähestymistavassa sen konkerettisuus. Sellainen projekti, jossa vain pyrittäisiin tuntemaan enemmän positiivisia tunteita ei todennäköisesti johtaisi omalla kohdallani yhtään mihinkään. Sen sijaan olen todella innostunut oman kämppäni järjestelemisestä.
Minulla ei ole valmiina koko vuoden kattavaa suunnitelmaa, mutta olen jo asettanut itselleni syyskuun lupaukset. Ne ovat seuraavanlaiset:
- Vapaudu ajatusansoista
- Krempat kuriin
- Paikat järjestykseen
- Innostu!
Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan aion keskittyä elämänlaatua vähentävien seikkojen karsimiseen. Siksi valitsin ensimmäiseksi lupauksekseni opetella päivittäin käsittelemään masennusta ja ahdistusta aiheuttavia ajatusansoja (Niitä ovat mm. mustavalkoajattelu eli joko-tai ajattelu, tunneperäinen päättely, katastrofiajattelu, yliyleistäminen, ajatustenluku yms. Lue myös Hanna Markukselan kirjoitus).
Olen harrastanut ajatusansojen purkamista aina silloin tällöin, myös tässä blogissa, mutta täyden hyödyn saadakseni siitä pitäisi tulla minulle päivittäinen tapa.
Toiseksi lupaukseksi valitsin krempat kuriin, koska parin viime vuoden aikana krempat ovat olleet lisääntymään päin sen sijaan että ne olisivat vähentymässä(!!). Sitä paitsi päivittäiset kivut ja kolotukset aika suuri uhka elämänlaadulle, joten ne on parasta nitistää heti alkuun.
Kolmannen lupauksen valitsin, koska kaipasin mukaan jotain hyvin konkreettista. Tiedän myös kokemuksesta, että siivoaminen ja paikkojen järjestäminen tuottaa minulle suurta tyydytystä, sitkeistä ennakkoasenteista huolimatta. Sitä pitää saada lisää. 🙂
Neljäs lupaus on mukana koska haluan antaa kenkää sisälläni asuvalle hapannaamalle, koska se on niin huonoa seuraa. Se on huomaamattani saanut liian ison jalansijan elämässäni.
*******
Vaikka minulla ei vielä ole ohjelmaa koko vuodelle, minulla on jo tusinoittain ajatuksia siitä, mitä voisin vuoden aikana tehdä. Miten voisin olla parempi supertäti, miten parannan sosiaalista elämääni, saan lisää ystäviä, elvytän lapsuuden harrastuksia, päivitän tyylini (tietysti!), kuinka kuinka tulisin tuotteliaammaksi kirjoittajaksi jne.
Tällä viikolla starttaavat myös uudet harrastukseni eli kuorolaulu ja latinalaistanssit.
Projektillani on mottokin, jonka löysin Kick Ass 2 –elokuvan trailerista. 🙂
Try to have some fun.
Otherwise, what’s the point?
Tämä kuulostaa tosi hienolta projektilta! Ajattelun muuttaminen vaatii työtä, mutta onneksi alitajunta on tässä hyvin avulias: kun itselleena antaa tehtäväksi luopua esim. katastrofiajattelusta, kauhukuvian maalailu vähenee vähitelleen. En ole edelleenkään täysin vapaa katastrofien visioinnista, mutta rinnalla kulkee aina hyvin vahavana ajatus siitä, että ennen pitkää kaikki kääntyy hyväksi. Kun on elänyt läpi isoja asioita ja silti kokee edelleen onnellisuutta, ei voi muuta kuin uskoa hyvään!
Myös ympäristöllä on suuri merkitys. Innostavassa seurassa muistuu helpommin mieleen omat unelmat. Narisijoita kuunnellessa menee kaikki energia oman hyvän tuulen säilyttämiseen.
Onne(llisuutt)a matkaan!
Kiitos, Sherkku! Olen henkisesti valmistautunut siihen että ajatusansojen kanssa työskentely vie paljon aikaa. Ja olen aivan järkyttynyt siitä kuinka paljon aikaa ns. hapannaama-moodissa. 🙂
Nautin jo kovasti kodin pitämisestä järjestyksessä. En ole ikinä ollut mikään tip top tyyppi, mutta en silti nauti sotkuisesta ympäristöstä. Heti on olo paljon viihtyisämpi kun ei anna tavaroiden lojua missä sattuu jne.