Saima
Jäsenyyteni on kestänyt nyt reilun kuukauden ja olen viihtynyt mukavasti erilaisilla tunneilla.
Olen löytänyt yllättävän motivaattorin liikkumiselleni: ajanvarausjärjestelmä.
Sisäinen aikatauluttajani rakastaa selata tuntiluetteloa, varata paikkoja seuraavan viikon tunneille ja merkitä ne omaan kalenteriin. Onneksi tunneilla tulee ihan oikeasti käytyäkin 🙂
Tanssilliset tunnit mahdollistavat ns. tanssiliikuntahuijauksen.
Kun lihaskuntoharjoittelu yököttää ja ihan uhmasta vallitsevia odotuksia kohtaan tekisi mieli viettää täysin liikkumatonta elämää, tanssi(lliselle) tunnille voi mennä uskotellen itselleen menevänsä bailaamaan – tosin meikittä ja jumppatrikoot päällä! Jammailutunnit korvaavat myös hyvin sen, etten voi valvoa aamuyöhön baarien tanssilattioilla riekkuen.
Ainoa asia, joka kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneissa harmittaa, on puutteellinen tekniikkaopetus.
Salsavuoteni ovat olleet pelastukseni: ilman silloista hyvin tehokasta tekniikka- ja asento-opetusta en pärjäisi edes venyttelyssä, joka sekin vaatii yllättävän paljon koordinaatiota, kun yrittää sulavasti siirtyä liikkeestä toiseen. Tanssillisilla tunneilla minulla ei olisi vartalon koonnista tietoakaan ilman Maarit Holman tehokkaita oppeja, jotka näkyvät lihaksistossa vielä neljän vuoden jälkeenkin.
Oman kokemukseni mukaan tanssinopetuksessa on myös kulttuurieroja.
Suomalaiset painottavat usein tekniikkaa ja oikein tekemistä, maailmalta tulleet meininkiä ja hauskanpitoa. Olen umpisuomalainen enkä nauti meiningistä, jos en osaa askelkuvioita oikein. Tästä syystä en mene toiste Bollywood-tunnille, jossa vain hymyillään ja hosutaan sen sijaan, että opiskeltaisiin jokainen ranneliike erikseen osaksi kokonaisuutta 🙂
On hieno asia, että on olemassa näitä kuntoklubeja, jonne voi mennä kokeilemaan kaikenlaista ja hypätä sekaan kesken kauden vaikka vain yhdelle tunnille (enhän olisi muutoin tullut kokeilleeksi Bollywoodiakaan!).
Mutta jossain sitä kehonhallintaakin pitäisi opettaa, jotta kuntokärpäsen puremat aloittelijat eivät riko itseään ”hauskoilla” ja ”vauhdikkailla” tunneilla hartiat lysyssä ja polvet minne sattuu sojottaen.
Olet aivan oikeassa tuosta tekniikkaopetuksen tärkeydestä. Itse pystyn välttämään tyypillisimmät virheet balettitaustan ansiosta, muuten saattaisin hyvin tehdä liikkeet miten sattuu.
Meillä on onneksi salsassa hyvä opettaja, joka näkee vaivaa opettaakseen meille pikku hiljaa tekniikan hienouksia. Nuori suomalainen mies, mutta on harrastanut salsaa eri muodoissaan jo 10 vuotta. Pedagogiset taidot ovat tärkeitä – muistan että minulta jäi kerran kuntonyrkkeilykurssi kesken, kun meille tuli opettaja joka ei ilmeisesti tiennyt mitään opettamisesta vaikka osasikin nyrkkeillä.
Meillä oli vain yksi vauhti – täysillä eteepäin koko tunti – ja nyrkkeily oli kiireistä huiskimista. Mun kroppa ei sellaista kestänyt vaikka kuntonyrkkeilystä pidänkin.