Satu
Kroppani tuntuu kovasti olevan sitä mieltä että riittävä liikunta – tai liikkuminen – on minulle ykkösprioriteetti.
Huomaan sen joka kerta kun syystä tai toisesta laiminlyön liikunnan harrastamista. Viimeksi niin tapahtui kun lakkasin treenaamasta aamuisin.
Muutin aikatauluani lähinnä siksi, että seuraamani treeniohjelman suorittaminen alusta loppuun kestää kerralla 1,5 – 2 tuntia* mikä taas ei sopinut yhteen sen kanssa, että halusin ryhtyä tekemään töitä jo heti aamusta.
Aluksi kaikki meni oikein hyvin, mutta sitten jäi treenaaminen kerran tai pari välistä muiden kiireiden takia. Kivut alkoivat pikku hiljaa hiipiä takaisin ja ennen kuin tajusinkaan, olin viettänyt pari päivää sängyssä lojuen kamalan migreenin kourissa.
Kroppani oli puhunut.
Siirsin liikunnan takaisin ykkösprioriteetiksi ja kivut hävisivät melkein saman tien.
*******
En suhtautunut tähän oivallukseen mitenkään erityisen innostuneesti. Osa minusta oli ja on yhä närkästynyt ruumiini minulle asettamista ”tolkuttomista” vaatimuksista. Minunhan pitäisi voida maata sohvalla tai istua tietokoneen ääressä selkä köyryssä vaikka 24/7 ilman ikäviä seurauksia. Mieluiten toinen käsi Makuunin irtokarkipussissa.
Tuntuu sitäpaitsi uskalletulta sanoa, että liikunta on ykkösprioriteettini – siis jos haluan elää edes suhteellisen miellyttävää elämää. Eikös työnteon pitäisi mennä kaiken edelle?
Luulen että jatkuva omien fyysisten perustarpeiden sivuuttaminen on hyvin yleistä. Kansakunta pelaa vänäläistä rulettia laiminlyömällä jatkuvasti fyysisiä perustarpeitan. Siis riittävää unensaantia, terveellisen ravinnon(kin) nauttimista ja liikkumista.
Ja olo on sen mukainen.
* Ohjelma on pitkä koska siinä käsitellään aluksi pilatesrullalla useita lihasryhmiä, sen jälkeen tehdään dynaamisia liikkuvuusharjoituksia, kolmanneksi ovat vuorossa varsinaiset lihaskuntoliikkeet ja lopuksi vielä venytellään kroppa staattisilla venytyksillä. Ohjelma ei ole erityisen vaativaa fyysisesti mutta sen tekeminen alusta loppuun vie paljon aikaa.
Kysymys: Milloin tajusit ensimmäisen kerran, ettet voi elää lopun elämääsi kun 20-kymmpnen rocktähti (sikäli kun olet ikinä elänyt)? Suhtauduitko havaintoon tyynesti?
Varmaankin 32-vuotiaana bailasin viimeisen kerran ns. aamuun asti. Silloin totesin, että keho ja mieli ei kestä valvomisen rasituksia. Mitkään bileet ei ole niin hyvät, että niitä seuraava viikonkin kestävä kärsimys kuittaantuisi.
Sitten 35-vuotiaana totesin, etten voi maata tai istua sohvallakaan niin paljon kuin haluan, vaan kesken jännittävän elokuvan tai kirjan on jaloiteltava ja venyteltävä, muuten jumittuu lonkat ja hartiat. Ihanan rentoutumishetken tulos saattaakin olla siis kankea kroppa, hirveä väsymys ja paha mieli. Ei siis ihan sitä mitä odottaisi!
Useinkin pidän tätä liikkumisen pakkoa epäreiluna. Saisin kyllä aikani käytettyä muuhunkin kivaan kuin kuntokeskuksessa tai ulkona huhkimiseen. Toisinaan liikkumisen ilo ja kehittyvä lihaskunto saa unohtamaan tämän narinan. Huomaan myös ehtiväni lukea yhtä paljon tai enemmänkin juuri liikunnan tuoman energian takia. Parhaimmillaan liikunta tuo 1-2 ylimääräistä tuntia vuorokauteen, koska jaksan ryhtyä tekemisiin heti enkä haaskaa aikaani ”suunnitteluun”. Liikkumisen ansiosta saan tylsätkin asiat tehdyksi nopeasti.
Voisihan sitä jäädä makaamaan ja sitten lääkitä liiallisen makaamisen tuomaa huonoa oloa järjettömällä herkkujen mässäämisellä, mutta jotenkin vaan sellainen vaihtoehto ei ole juolahtanut mieleenikään. Olkoon se sitten luterilaista työetiikkaa tai mitä hyvänsä, katson paremmaksi kuunnella kehoani ja liikkua joka viikko riittävästi, vaikka se välillä tuntuisikin epäreilulta 🙂
Mä olen hyvin huono juhlissa kävijä kun en ole juonut 14 vuoteen enkä jaksa valvoa yömyöhään. Juhlien pitää olla poikkeuksellisen hauskat jotta jaksan riekkua kahteen tai kolmeen. Kyllä sitäkin joskus tapahtuu.
Olen myös huomannut että tuollaiset leffamaratonit on kaksiteräinen miekka. Joskus katselen treffejä yömyöhään netistä mutta seuraavana päivänä olo onkin kuin krapulaisella. Yäk.
Joo liikunnasta saa hirveästi energiaa. On suuri ero niiden päivien välillä jotka aloitan liikunnalla ja niiden päivien välillä joina jätän sen väliin. Mitä enempi ja säännöllisempää liikuntaa niin sitä parempi on olo.