Satu
Arvioitavanani on Arto Pesolan kirja Luomuliikunnan vallankumous: Sohvan pohjalta taisteluvoittoon (2013). 168 sivua.
Tutustuin istumistutkimukseen ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten kun luin James Levinen kirjan ”Move a little, lose a lot”, joten minua kiinnosti tietää mitä uutta Pesola tuo mukanaan aiheen käsittelyyn.
Pesola aloittaa kirjan käsittelemällä lihavuusepidemiaa ja sen syitä ja käy monesta eri näkökulmasta sitä miten elämää helpottava teknologia on poistanut elämästämme melkein kaiken arkiliikunnan ja fyysisen ponnistelun: istumme koska se on helpompaa kuin liikkeellä oleminen ja koska moni kiehtova vapaa-ajan viettotapa nivoutuu tiukasti istumiseen.
Kirjan toisessa osassa Pesola käy läpi liian istumisen aiheuttamia terveyshaittoja ja määrittelee myös liikunnan käsitteen uudelleen.
Minulle tämän osan kiinnostavinta antia oli ehdottomasti nykyajan Amishien ja Amazonien metsästäjä-keräilijäheimojen elämäntavan vertaaminen länsimaisen ihmisen elämäntapaan. Vertaaminen tuo hyvin esille kuinka suuri viime vuosikymmeninä tapahtunut muutos liikkuvasta elämäntavasta istuvaan on ollut: Hiwi-heimon jäsenet kävelevät keskivertopäivänä 10-12 kilometriä kun taas Yhdysvalloissa elävät Amishit kävelivät keskimäärin 10 tuntia viikossa.
Minua miellytti kirjassa ehkä eniten viimeisessä osiossa käyty pohdiskelu siitä, miksi nykyiset ratkaisut (kuntoliikunnan lisääminen) eivät toimi useimpien kohdalla. Miksi? Koska ne edellyttävät ihmisiltä täydellisyyttä maailmassa joka on epätäydellinen.
Kirjassa minua häiritsivät oikeastaan vain sivuilla 33-35 esitellyt tulevaisuusskenaariot, jotka jäivät jotenkin erillisiksi ja ehkä myös se että kirja rönsyili välillä liiankin moneen suuntaan.
Entä mitä se luomuliikunta on?
[Luomu] liikunta tarkoittaa kaikkea lihasten aktivoimista pienimmistä ja huomaamattomimmista teoista lähtien. Jokainen lihasten aktivointi käynnistää kehossamme terveyttä edistävät prosessit, jotka on rakennettu sinne pitkän aktiivisen historiamme aikana. Ollaksesi aktiivinen sinun ei tarvitse tehdä hienoja suunnitelmia ja tuskailla lähtemisen kanssa, sillä suurin – ja samalla pienin – asia mitä voit tehdä terveytesi eteen on nousta tuolista ylös (s. 148)
Yhteenveto: Kerrankin joku on kirjoittanut liikunnasta kirjan, joka oli sekä mielenkiintoinen lukea ja jonka ehdotuksia tavallinenkin ihminen voi soveltaa helposti omaan elämäänsä. Aihe on myös yhteiskunnallisesti tärkeä.
Asteikolla 1-5 annan kirjalle 4 tähteä. 🙂
Osta Luomuliikunnan vallankumous Akateemisesta kirjakaupasta.
Jäin miettimään tuota, että ”kuntoliikunnan aloittaminen edellyttää ihmisiltä täydellisyyttä”. Kuka tai mikä sitä oikeastaan edellyttää? Väitän, että ihmisen omat asenteet ja vinoutuneet ajattelutavat vaativat täydellisyyttä, vaikka kuinka tuhat tutkimusta tolkuttaisi, että vähempikin liikunta on hyväksi. Täydellisyydentavoittelijalle kun kelpaa vain kymppi, kasipuolikkaasta ei ole mihinkään.
Kuntoliikunnan lisääminen on mahdollista jokaiselle, oli sitten kunto tai asuinpaikka mikä tahansa. Ei kuntoilu vaadi kuntosalin jäsenyyttä, kalliita laitteita tai personal traineria. Se vaatii peffan nostamisen sohvalta ja sitä, että alkaa käyttää lihaksiaan joko kotona tai ulkona suoraan kotiovelta. Ovatko mainokset ja tv:n laihdutusviihde aivopesseet meidät niin täydellisesti, ettemme näe niitä mahdollisuuksia, jotka ovat jokaisen käytettävissä, ihan ilmaiseksi tai hyvin pienellä rahallisella panostuksella (käsipainot, juoksukengät tms.)?
Liikuntaharrastus päättyy monilla samaan kuin laihduttaminenkin: kärsimättömyyteen ja epärealistisiin odotuksiin. Niistä syytän kaupallista mediaa, joka hehkuttaa jokaikisen uuden kuntoiluvälineen tai -ohjelman tekevän harrastajastaan tuota pikaa hoikan ja vahvan minimaalisella vaivalla. Vie aikaa (joskus vuosikymmeniä) oivaltaa, että liikunta on tärkeää tuhannesta MUUSTA syystä.
Kirjassa tuolla täydellisyydellä viitattiin juuri siihen että kunnianhimoisia kunto-ohjelmia on vaikea sovittaa ihmisten muutenkin täyteen arkeen. Luomuliikunnan lisäämisen ei sen sijaan pitäisi olla yhtä vaikeaa – tosin nykyään sekin on aika paljon vaikeampaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
On totta, että esimerkiksi monet kuntoilulehtien jutut ovat lähinnä lannistavia. Yleensä kerrotaan tositarina kuntokuurin aloittaneesta, joka alun perin painoi yli sata kiloa ja laihtui normaalipainoiseksi liikkumalla 10 kertaa viikossa.
Hyvin harvalla on oikeasti aikaa liikkua kymmenen kertaa viikossa, liikkui sitten kotona tai kuntosalilla. Joskus lehdissä voitaisiin neuvoa myös niitä, jotka haluavat karistaa vain muutaman kilon, ja joilla on aikaa ja halua liikkua vain muutaman
kerran viikossa. Uskon, että on helpompi ladella ohjeita 30 kilon laihduttamiseen kuin
maltillisen elämäntapamuutoksen tekemiseen.
Luomu-liikunta on nykyaikana haastavaa, itselleni kuntokeskuksen jäsenyys on välttämätön liikkumisen apuväline, kotona liikkuminen vaatisi kaksin verroin sinnikkyyttä.
Mä en välttämättä ole samaa mieltä tuosta luomuliikunnan vaikeudesta, koska se ei tarkoita kotona jumppaamista vaan sitä että etsitään kaikki mahdollisuudet lisäaskeleiden ottamiseen ja pieneen puuhsteluun. Tietysti silloinkin joutuu miettimään mistä niitä lisäaskeleita ottaisi – itse olen keksinyt siihen omat keinoni.