Tietoisen läsnäolon hedelmiä

Woman sucking her fingerOlen viime syksystä lähtien treenannut tietoisen läsnäolon taitoja.

Harjoittelu ei ole muuttanut elämääni radikaalisti ainakaan vielä, mutta suhteessani omiin ajatuksiini ja kokemuksiini on selvästi tapahtumassa jonkinlainen muutos.

 ******

 Olen viime kuukausina huomannut, että päässäni pyörivillä ajatuksilla ei juuri näytä olevan tekemistä todellisten kokemusteni kanssa. Alla esimerkki:

Aloitin salsan harrastamisen viime syyskuussa ja olen siitä hyvin innostunut. Siitä huolimatta sama kuvio toistui koko syksyn ajan. Aina kun herätyskelloni soi vähän ennen yhdeksää lauantai-aamuna, päässäni käynnistyi sama nauha: ”On kamalaa joutua heräämään lauantaina näin aikaisin”, ”Ei se haittaa jos olen kerran pois”, ”Olisi paljon kivempaa viettää aamupäivä sängyssä lekotellen”.

Nauha pyörii päässäni suihkussa käynnin, aamiaisen syönnin ja vaatteiden pukemisen ajan mutta hiljenee yleensä viimeistään silloin kun hyppään bussiin.

Sitten pääsen salsa-tunnille ja siellä on aina hauskaa, paljon hauskempaa kuin jos viettäisin saman ajan sängyssä lojuen.

Erityisen kummmallista minusta on se, että ajatukseni eivät tunnu toistuvasta kokemuksestakaan oppivan, että salsa on kivaa. Huvittava on myös havainto, että jos kiinnitän huomiota varsinaiseen kokemukseen enkä pään sisäiseen pölinään, sängystä nouseminen, suihkussa käyminen ja aamiaisen syöminen ovat yleensä kokemuksina aika neutraaleja tai miellyttäviä.

Pääni siis elää omassa maailmassaan, joka näyttää olevan vain heikosti yhteydessä todellisuuteen.

Olen myös huomannut, etten ota enää aivan yhtä vakavasti kaikkia päähäni putkahtavia ajatuksia. Viime perjantaina siirsin toistuvasti voimaharjoittelutreenejäni myöhempään koska en ollut sillä tuulella että halusin harjoitella. Tein tätä kunnes yhtäkkiä muistin että a) olen itse sitoutunut liikunnan harrastamiseen ja b) minun ei tarvitse antaa niin hirveästi painoa ajatukselle ettei minua huvita liikkua.

Voin hyvin liikkua vaikka minulla on ajatus ettei minua huvita liikkua.

Ehkä vaikein taito on huomata milloin on kadonnut johonkin omassa päässä pyörivään ajatusansaan. Minulle on tullut jostain syystä vasta ihan viime aikoina mieleen että voisin ehkä soveltaa harjoittelemiani taitoja myös painonhallintaan.

Sitä ennen vain toistin harva se ilta viime syksynä etten näytä voivan mitään tälle kummalliselle iltasyömistavalle jonka olen kehittänyt.

Pienen kaivelun jälkeen päästäni löytyykin läjäpäin painonhallintaan liittyviä toimimattomia ajatuksia: on kamalaa kun pitää suunnitella ateriat ja laittaa ruokaa, on hirveää jos joudun rajoittamaan syömistäni (ikinä millään tavalla), on mahdotonta pitää kiinni säännöllisistä ateria-ajoista. Jne.jne.

Ja nämä ovat vasta alkupaloja. :-)

Tietoiseen läsnäolon taitoja voi harjoittaa Oiva mieli –sivuston tehtävien avulla. Sieltä löytyy myös pari syömiseen ja liikuntaan liittyvää harjoitusta, joita en tosin ole ehtinyt itse vielä kokeilla.

2 Replies to “Tietoisen läsnäolon hedelmiä

  1. Hei pitkästä aikaa..toimimattomat ajatukset kuulostavat niin tutuilta. Liikunta kyllä huvittaa minua ilman suuria ponnisteluja – hyvänolon fiilis on niin palkitsevaa minkä tahansa liikuntamuodot jälkeen. Mutta saatpa minut kiinnostumaan läsnäolon harjoittamisesta. Tunnistan niin tuon omiin ajatuksiin katoamisen… Tutkinpa jossain välissä vinkkaamasi linkkiä. Nyt juuri täytyy kiirehtiä treeneihin. -Miisa-

    1. Suosittelen tietoisuustaitojen harjoittelemista! Kannattaa lukea uudestaan myös Arto Pietikäisen kirja Joustava mieli. Sillä pääsee hyvin alkuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.