Satu
Olen jonkin aikaa pohtinut miten erilaiset fiilikset saan eri treeneistä ja mistä erot johtuvat.
Oloni on voimaharjoittelun jälkeen aika erilainen kuin kestävyyharjoittelun tai salsan jälkeen.
Liikunnasta saamani mielihyvä on varmaan seurausta jokseenkin samoista fysiologisista prosesseista mutta silti eri lajeista saamani fiilikset eroavat toisistaan, jopa niin paljon että voimaharjoittelu on noussut suosikkilajikseni kestävyystreenien edelle.
Rentoutta ja energiaa kestävyysharjoittelusta
Aloitin muutama vuosi sitten kunnonkohotuksen siitä mikä oli helpointa eli yksinkertaisesti lisäämällä kävelemistä. Kunnon kohottamisen tueksi hankin itselleni askelmittarin (luultavasti paras ”liikuntaväline” jonka olen koskaan hankkinut). Nostin päivittäistä askelten määrää pikku hiljaa kuukausien kuluessa kunnes lopulta kävelin yli 10 000 askelta päivässä. Yli 10 000 askeleen kartuttaminen vaati yleensä ainakin yhden pidemmän päivittäisen lenkin tekemistä. Kuntoni nousi kohisten.
Kävelylenkkien tekemisestä tuli aina rento ja energinen olo. Muutaman kerran pääsin nauttimaan jopa juoksijan flowsta. Olin siitä aika yllättynyt koska mieleeni ei ollut koskaan pälkähtänyt että myös kävelemällä voisi saada juoksijan flown. Vai pitäisikö sitä kutsua kävelijän flowksi?
Niin tai näin, kunnon kohentuessa oloni oli kuin maailmanvalloittajalla.
Hyvä esimerkki tästä on se, että kerran kuntopolulla kävellessäni näin valopylväässä ilmoituksen triathlonista ja menin tutkimaan sitä silkasta uteliaisuudesta. Pikaisen miettimisen jälkeen totesin että ei se vaatimustaso nyt niin ihmeellisesltä näyttänyt – saatoin hyvin kuvitella jonain päivänä pystyväni suorittamaan triathlonin – siis jos pääsisin joskus eroon polvivaivoista ja oppisin uimaan kunnolla.
Kuntoni oli noussut suoraan päähäni.
Voimaharjoittelulla supersankari-fiilikset
Pari vuotta sitten siirsin harjoittelun painopisteen kestävyydestä lihasvoiman lisäämiseen. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen oivalsin kuinka surkeaan jamaan kehonhallintani ja lihaskuntoni oli mennyt. Ilokseni totesin myös että pysytyin taas tekemään asioita olivat minulle helppoja ja itsestään selviä 20-vuotiaana baletinharrastajana.
Voimaharjoittelu eroaa kestävyysharjoittelusta siinä, että sen jälkeen tunnen olevani oikea ”badass”! Tunnen olevani vahva ja pystyvä ja menisin vaikka seinän läpi jos se olisi tarpeen.
Luulen että voimatreenistä saamani badass-fiilikset johtuvat osaksi siitä tyylistä, jolla nykyään harrastan voimaharjoittelua. Koska en käy kuntosalilla, en myöskään istuskele kuntosalilaitteissa hinkkaamassa jotain tylsää liikesarjaa vaan teen enimmäkseen koko kehon hallintaa vaativia liikkeitä joko kehonpainon, käsipainojen tai vastuskumien avulla. Se asettaa kropalle paljon suuremmat vaatimukset kuin kuntosalilaitteissa istuskelu eikä ole puoleksikaan niin tylsää. Ja sen takia naamani on nykyään treenien jälkeen kuin hikisellä punajuurella.
Badass –fiilisten takia voimaharjoittelu on siirtynyt tärkeysjärjestyksessä kestävyystreenien yläpuolelle.
Salsa on hauskanpitoa
Salsan tanssiminen on ihan oma lukunsa.
Aloitin salsaamisen yli puoli vuotta sitten ja alusta lähtien olen ihmetellyt kuinka hauskaa ja toisaalta kuinka vaikeaa salsaaminen on. Osa hauskuudesta tulee varmaan siitä, että tanssitunnilla liikkumiseen yhdistyvät musiikki, rytmi, salsan ympärillä oleva kulttuuri ja tietenkin muut ihmiset.
Vaikeus tulee taas enimmäkseen siitä että salsaa tanssiessani joudun yhdistämään monimutkaiset askelkuviot ihan uudenlaiseen tapaan liikuttaa kehoa. Aika harva suomalainen osaa luonnostaan pyörittää lantiota yhteen suuntaan ja rintakehää toiseen ja olkapäitä kolmanteen suuntaan, enkä minä ole poikkeus.
Osa salsatuntien hauskuudesta johtuu tahattomasta komiikasta. 🙂 Jotain uutta vaativaa askelsarjaa opetellessa käy aika usein niin että pompimme kaikki tanssilattialla epätahtiin kuin kattilassa poksahtelevat popkornit. Mitä siinä voisi muuta kuin nauraa?
Salsatunnilla muutunkin iloiseksi eläimeksi.
Mikä on suosikkilajisi ja minkälisen fiiliksen se sinulle tuo?