Satu
Sain keskiviikkona tietää terveystarkastuksen tulokset.
Kaikkien kokeiden (tulehdusarvot, maksa-arvot, kolesteroli, verensokeri, kilpirauhanen, verenpaine jne) tulokset olivat normaalit, joten olen (yhä) terveen kirjoissa.
Myöskään mammografiassa ei ilmennyt mitään mikä olisi vaatinut jatkotutkimuksia.
Viimeksi minua tutkittiin yhtä perusteellisesti 40-vuotistarkastuksessa, sen jälkeen on tehty vain yksittäisiä kokeita tarpeen mukaan.
Etukäteen minua hirvitti eniten se minkälaiset maksa-arvot minulla on, koska minulla on lääkitys joka voi nostaa niitä. Samaten mietin että mitä jos minulla todetaankin kakkostyypin diabetes tai jotain.
No onneksi ei todettu, se olisikin ollut aikamoinen järkytys.
Mielenkiintoista on se, että olen nyt noin 10 kiloa lihavampi kuin viisi kuusi vuotta sitten kun veriarvoni tutkittiin viimeksi yhtä perusteellisesti. Fyysinen terveyteni ei näytä ainakaan vielä kärsineen orastavasta lihavuudesta. Enkä toki edes tunne itseäni sairaaksi paitsi silloin kun migreeni iskee tai niska- ja hartiavaivat piinaavat.
Se kyllä ärsyttää että kuvista minua katsoo ”väsyneen” näköinen keski-ikäinen nainen, mikä johtuu kylläkin ylikiloista. 🙁
*********
Pistän terveyden säilymisen parantuneen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan ansioksi. Nykyistä ruokavaliotani ei voi oikein verrata viiden kuuden vuoden takaiseen. Silloin en ymmärtänyt yhtään terveellisen syömisen päälle, tai pikemminkin ajattelin ruokavaliota vain suhteessa painooni, ei suhteessa hyvään oloon ja terveyteen.
Tällä hetkellä minulla on siis terveen paperit, mutta miten on tulevaisuudessa? Kuulun sukuun jossa naiset sairastuvat sepelvaltimotautiin ennen kuin täyttävät 60 ja omat läskini ovat juuri siellä missä niiden ei pitäisi olla – tiukasti keskivartalon ympärillä (ja rinnoissa!) Sisäelinten ympärille kertynyt rasvakudoshan (omenalihavuus, vyötärölihavuus) tekee elimistössä pikku hiljaa tuhojaan.
Löysin netistä Pertti Mustajoen kirjoittaman artikkelin vyötärölihavuudesta, Siinä todetaan näin:
Vyötärölihavan kannattaa laihduttaa liikuntavoittoisesti, koska liikunta vähentää vatsaontelon rasvaa, vaikka paino ei laskekaan. Vatsalihasten treenaaminen ei erityisemmin vaikuta, vaan tarvitaan pitkäkestoista kuntoa parantavaa liikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä. (lähde)
Eli liikuntaa voisi siis vieläkin lisätä?
********
Viime lääkärissä käyntiin liittyi yksi huvittava yksityiskohta. Lääkärini oli nuori nainen, todennäköisesti aika hiljattain valmistunut. Painostani lääkäri kiinnostui sen jälkeen kun olin riisunut paitani ja hän oli nähnyt vatsamakkarani. Sitä ennen vaatteeni ilmeisesti jotenkin peittivät yläosaan kertyneet makkarat…
Kerroin panoni ja bmi:ni ja me juttelimme vähän ylipainostani ja lääkäri totesi että jos verikokeissa ilmenee jotain huolestuttavaa, se hoituu varmaan elämäntapamuutoksilla eli laihduttamisella ja liikunnan lisäämisellä.
Mielessäni tuumasin että lääkärin kokemattomuudesta varmaan johtuu että hän olettaa että kehotus elämäntapojen muuttamiseen johtaa mihinkään. Todellisuutta on se, että harvemmin ihmiset onnistuvat itsekseen laihtumaan pysyvästi.
Ja olehan minäkin ”laihduttanut” viimeiset 5 vuotta ja onnistunut sinä aikana lihomaan 10 kiloa..
Luen parhaillaan Pekka Hiltusen kirjaa Iso. Mielenkiintoista luettavaa kyllä! Lihavuus ei ehkä sittenkään ole niin yksioikoinen asia kuin terveysvalistuksessa annetaan ymmärtää… Mulla tosin ei ole kokemusta kuin liiasta laihuudesta, joten ehkä pidän suuni kiinni lihavuuden aspekteista 😉
Oon kyllä tietoinen siitä että pelkän painon tai bmi:n perusteella terveydestä ei voi sanoa paljon mitään ja terveyteen tietysti vaikuttavat myös muut tekijät kuten perimä jne. Äitikään ei ollut lihava (tai polttanut tai juonut olan takaa) ja silti nakki (sepelvaltimotauti) napsahti ennen 60:ta ikävuotta.
Olen tietysti tyytyväinen siihenkin että tällä hetkellä olen terveö. Asiat saattaisivat olla toisin jos olisin vain maannut viimeiset 5 vuotta ja jatkanut heikkolaatuisen ruoan syömistä.
Mä olen nimenomaan vyötärölihava ja laihduttanut lähes yksinomaa ruokavaliolla. Veriarvot oli kunnossa minullakin, mutta ei niistä varmaan voi vatsaontelon rasvasta mitään päätellä. Mä en vaan tajua mikä siinä liikkumisessa on niin vaikeaa mulle?!
Hei Kristiina! Joskus liikunnasta kiinni saaminen kestää tosi pitkään. Pidä vaan huolta siitä että jos kokeilet jotain lajia niin valitset jotain joka kiinnostaa sinua ja sopii omalle kuntotasolle.
Mullakin saattaa olla välillä liikunnasta taukoja mutta olen onneksi päässyt sille ”tasolle” ettei minun tarvitse murehtia niitä taukoja enää. Tiedän että jatkan jossain välissä liikuntaa joka tapauksessa.