Elämäntapamuutosten sietämätön vaikeus

Hannan onnistunut painonpudotus on saanut minut miettimään muuttumisen vaikeutta. Miksi elämäntapamuutosten tekeminen on niin vaikeaa?

Ehkä vaikeus johtuu siitä että meillä on hyvin epärealistiset käsitykset siitä mitä asioiden tekeminen uudella tavalla vaatii. Epärealistiset odotukset koskevat sekä tarvittavaa aikaa, työn määrää että suhtautumista epäonnistumisiin.

1 Varaat liian vähän aikaa muutokselle.

Odotat muutoksen tapahtuvan suit sait sukkelaan muutamassa kuukaudessa, ihan riippumatta siitä kuinka iso elämänmuutos on kyseessä.

Esimerkki: haluat laihduttaa 30 kiloa ja oppia syömään terveellisemmin. Sen pitäisi sujua kuudessa kuukaudessa ja siitä huolimatta, että tällä hetkellä inhoat rahkaa ja raejuustoa, käyt päivätöissä, 3 pilttiä juoksee jaloissa ja myös terveysongelmista kärsivät vanhemmat tarvitsevat välillä apua. No problem at all. Samaahan ne tekevät siinä Jutan Superdieetit-ohjelmassa koko ajan!

Realistisempi esimerkki siitä kuinka kauan onnistunut muutos vie löytyy omasta elämästäni.

En ole onnistunut pudottamaan ylikilojani pysyvästi mutta olen kyllä onnistunut muuttamaan ruokavalioni terveellisemmäksi. Aloitin muutoksen vuoden 2008 syksyllä ja harjoittelin uutta tapaa syödä on ja off. Jossain välissä sitten toetesin että tämä tapa syödä on minulle ”new normal” eli normaali tapa syödä. En osaa tarkkaan sanoa kauanko muutos vei mutta se oli joka tapuksessa useampia vuosia.

Sama juttu kremppojen ja liikunnan suhteen. Muutosta ehkä helpotti se etten asettanut muutosten tekemiselle minkäänlaista aikarajaa – aloin vain tehdä uusia asioita ja selvittää mikä toimii ja mikä ei.

Ja olen muuten sitä mieltä että terveellisempi ruokavalio ei tarkoita rahkan ja raejuuston puputtamista väkisin. 🙂 Ja todellisuudessa ne Jutan superdieettiläisetkin palaavat yleensä takaisin vanhaan elämäntapaansa puolen vuoden spurtin loputtua.

2 Et varaa aikaa uuden tavan harjoitteluun.

Toinen syy elämäntapamuutosten vaikeuteen liittyy suoraan ykköskohtaan. On helppo suunnitella kuinka kivaa ja helppoa elämä on muutoksen myötä, mutta silloin unohdamme sen että meillähän on jo joukko tapoja jotka saavat arjen rullaamaan sujuvasti.

Esimerkki: kun kello on 17 reikä reikä ja olet juuri tullut kotiin töistä lasten kanssa, on helpompi työntää pizza mikroon kuin ruveta miettimään terveellisen aterian laittamista. Sen jälkeen on helppo lössähtää sohvalle katsomaan telkkaria – koska se on tapana – sen sijaan että lähtisit kävelylenkille.

Kuten kotiintulo-esimerkissä, pinttyneet tavat ovat automatisoituneita toimintoja jotka toistuvat ilman sen kummempaa ajattelua ja vaivannäköä. Ne ovat paljon voimakkaampia kuin päätös siitä että huomenna aloitat uuden terveellisen elämän. Ainoa tapa tehdä uusista tavoista automaattisia on harjoitella niitä kerta toisensa jälkeen ja se taas vie aikaa ja vaatii vaivannäköä.

3 Tulkitset lipsumisen epäonnistumiseksi ja epäonnistuminen syyksi luovuttaa.

Todellisuudessa lipsuminen on normaalia koska uutta tapaa harjoitellessa pinttyneet tavat (eli automatisoituneet toiminnot) tunkevat joka väliin.

Esimerkki löytyy omasta elämästäni.

Olen noin vuoden ajan harjoitellut tietoisuustaitoja. Välillä lipsun harjoittelusta ja mieleeni tulee että minun pitäisi jo olla tässä asiassa parempi. Mutta sitten onneksi muistan että liikunnan ja terveellisen ruokavalion suhteen prosessi oli samanlainen – niiden muuttaminen osaksi elämää kesti useamman vuoden joten sama pätee kai myös tietoisuustaitoihin.

Lopputuloksena on että jatkan kiltisti harjoittelua siitä mistä se viimeksi jäi.

*******

Mitä tulee elämäntapamuutosten tekemiseen, olen viime vuosina onneksi hiukan viisastunut.

Huvittavaa tässä on se, että olen koulutukseltani kognitiotieteilijä ja tiedän kaikenlaista toiminnan automatisoitumisesta. Minulle ei silti tullut mieleen – paitsi ihan viime aikoina – soveltaa omaa koulutusta omiin muutosprosesseihin. Ajattelin että lipsumiset ovat esimerkki henkilökohtaisesta epäonnistumisesta sen sijaan että ne kuuluisivat oppimisprosessiin.

Ja ajattelin myös että jossain on vikaa, kun muutoksen tekemiseen kuluu niin tuhottomasti aikaa. 🙂

Onneksi oppiminen jatkuu 40-vuotiaanakin!

Mitä Hannan tarinaan tulee, se on ”suksee” juuri sen takia että Hanna malttoi tehdä muutokset niin hitaasti että ne oli helppo toteuttaa osana kiireisen työssäkäyvän naisen arkea.