Saima
Aina moititaan, kuinka ihmiset puhuvat lemmikeistä lapsinaan ja sitä pidetään perusteettomana ja vähän hooponakin puheena.
Hömpötystä tai ei, kissani=vaavini on ”perinyt” löysät polveni ja niistä aiheutuvat selkävaivat.
Polvien löysyys huomattiin jo vuosia sitten, mutta jalkoja ei ole leikattu, koska ne ovat toimineet. Kevään tarkastuskäynnillä eläinlääkäri havaitsi kissani aristavan selkäänsä.
Niin kuin itsellenikin liikunta on lääke myös kissalle. Kuusi viikkoa mökillä vapaana ulkoillen tuntui tekevän hyvää, polvet eivät muljuneet niin pahasti hölkätessä eikä selkä tuntunut olevan lainkaan kipeä.
Sen sijaan kuljetuskopassa matkustelu ja kaupunkikodissa makaaminen tuntuivat palauttavan kipuilun. Vaikka mökille pääsi vielä syksyllä edelleen viikonloppuisin, liian pitkät lenkit ja laukkaspurtit väsyttivät kissaa ja saivat sen vaikuttamaan vaivaisemmalta.
Röntgenkuvissa paljastui patellaluksaatio ja ristisidevaurio. Kissan toinen polvi on nyt leikattu. Sain fysioterapeuttista ohjeistusta kissan kuntouttamiseen, mutta tuumasin, että kissa oli itse paras terapeuttinsa. Se lähti nopeasti kävelemään, ja koukisteli ja venytteli jalkaansa erittäin mallikkaasti. Se ei todellakaan jäänyt sairastamaan ja potemaan.
Kissa tuntui toipuvan polvileikkauksesta alle kuukaudessa, eikä operaatiosta ole muuta muistoa kuin vajaamittainen turkki leikatussa jalassa.