
Kunto ei sitten noussutkaan keväällä kohisten kuten tarkoitus oli, vaan suunnitellusta kunnonkohotusoperaatiosta tuli aikamoinen mahalasku.
Katsoin äsken että kirjoittelin aiheesta viimeksi maaliskuun lopussa jolloin olin vielä aika toiveikkaalla mielellä ja ajattelin pääseväni kohta treenaamaan kunnolla. Katin kontit! Nilkkani tuntui aluksi kuntoutuvan ihan hyvin, mutta sitten se rupesi taas rasittumaan.
Nilkka ei ole ollut ainoa minua vaivaava asia. Kevään mittaan olen kärsinyt yhä pahemmista ja pidemmistä migreenikausista. Pari kolme päivää viikossa kului helposti siihen että olin joko migreenissä tai toipumassa siitä. Käännös parempaan tapahtui vasta kun lopulta hermostuin tilanteeseen niin paljon että varasin ajan ”migreenilääkärilleni” joka pisti kallonpohjan lihaksiin kahdeksan satsia kortisonia.
Se helpotti. Sen jälkeen olen saanut kärsinyt vain yhden migreenin ja kerran se on yrittänyt tosissaan niskan päälle, muttei päässyt. 🙂
Lääkärini oli sitä mieltä,että jos jatkossakin saan estolääkityksestä huolimatta migreenejä näin usein, estolääkitystä pitäisi ehkä vaihtaa. Itse luulen että migreenien lisääntyminen johtuu surkeasta ergonomiasta koulussa ja varmaan myös vanhaksi käyneistä silmälaseista.
*******
Nilkkani suhteen alkoivat paremmat ajat vasta sitten kun hankin itselleni kevyen nilkkatuen. Nilkka oli toki yhä mäsä mutta ainakin pystyin – ja pystyn – siirtymään paikasta toiseen kuin normaali ihminen.
Minulle on kyllä vieläkin mysteeri, miksi nilkkani ei ole kuntoutunut täysin, vaikka nyrjähdyksestä on kulunut jo useampi kuukausi.
Summa summarum, olen nyt entistä enemmän kunnonkohotusoperaation tarpeessa.
Viime kuukaudet ovat olleet sen verran stressavia, etten ole jaksanut pitää huolta syömisistäni kuin ajoittain (enkä juuri ollenkaan viimeisten kouluviikkojen aikana). Jenkkakahvat tursuavat yli äyräidensä enkä ole ihan varma osaanko enää nostaa punttia ollenkaan. 🙂
No onneksi taloyhtiö pitää huolen intervallityyppisen liikunnan harrastamisesta ainakin pari kertaa päivässä: hissimme on remontissa noin kuukauden päivät ja asun juuri sopivasti kuudennessa kerroksessa. Olen alkanut pitää lukua siitä kuinka ylös pystyn kipuamaan ilman että joudun pitämään hengähdystauon.
Siitä se taas lähtee.