Paras patterinkerääjä

Olen julistautunut suvun parhaaksi patterinkerääjäksi.

Tiedän että käytetyt patterit on tarkoitus viedä kierrätettäväksi jonnekin, mutta minulle on jotenkin päässyt kertymään useamman vuoden varasto AA- ja AAA-kokoisia paristoja. Käytän niitä hiirissä, kaukosäätimissä ja taskulampuissa.

Patterinkerääminen nousi parrasvaloihin, kun pikkusiskoni Hanna kyseli yhteisellä WhatsApp-kanavalla, että eikös yhdellä sukulaisellamme ollut tapana kerätä vanhoja pattereita.

Heikki on jo edesmennyt sukulainen, joka harrasti aspiriinien murskaamista pulveriksi nenäliinojen välissä, epäili naapureita vesijohtoveden myrkyttämisestä ja ilmeisesti myös keräili käytettyjä pattereita.

En tiedä, keräsikö hän vain omia pattereitaan, vai myös muiden pattereita.

Hannan viestin yhteydessä oli kuva, jossa näkyi neljä kulhoa täynnä pattereita. Aika vaatimaton kokoelma, kuten kuvasta näkyy.

Vastasin Hannalle, että minullakin on niitä iso kokoelma. En viitsinyt heti paljastaa, kuinka iso.

---

Innostuin kuitenkin asiasta sen verran, että hain vaatehuoneesta punaisen Espritin muovikassin, johon kerään vanhoja pattereita. Se on puoleksi täynnä ja painaa useamman kilon.

Otin kännykällä kuvan muovikassista ja pullistelin WhatsApp-ryhmässä: ”Mullapa on eniten pattereita!”

Olin erittäin tyytyväinen, kun Hanna ihaili kokoelmaani.

Sitten isosikoni Heli kysyi, olenko teipannut pattereiden päät, jotta ne eivät syty palamaan.

En ole.

Olen kyllä kuullut pattereiden teippaamisesta jokunen vuosi sitten, mutten ole koskaan harrastanut sellaista. Tiedustelin vielä Heliltä, että ihan oikeastiko ne voivat itsestään syttyä palamaan. Heli vastasi, että ne voivat jopa pienimuotoisesti räjähtää. Helin miehellä on sähköalan koulutus, joten tämä pitää varmaan paikkansa.

Jösses.

Kuvittelin kuinka patterit räjähtelevät muovikasseissaan vaatehuoneessa.

 

Tunnustan, että minulta löytyy toinenkin Esprit-kassi, jossa on käytettyjä paristoja. Säilytän myös sitä vaatehuoneessa.

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että kiikutan äkkiä kassit lähimpään metsään. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, kun totesin että vaikka metsä onkin lähempänä kuin lähin kierrätyspiste, voisin jäädä kiinni ympäristörikoksesta tai jotain.

Nyt on kulunut pari päivää. Patterit eivät ole vielä lähteneet mihinkään. Kumpikin kassi on nyt eteisessä vaatehuoneen sijaan, koska eteisessä on vähemmän syttyvää materiaalia. Tähän mennessä olen teipannut yhden patterin pään.

Jonain päivänä pääsen varmasti eroon vanhoista pattereistani, toivottavasti ennen kuin ne räjähtävät. 😀