Sain joululahjaksi lahjakortin urheiluvälineliikkeeseen, jolla kävin ostamassa itselleni aivan ihanat jumppakengät.
Kengissä on hieno vaaleanpunainen pohja ja ne tuntuvat jalassa höyhenen kevyeltä. Joulupukki toi myös tyylikkään urheilukassin, joten voin vihdoin palauttaa kolmivuotiaalta tyttäreltäni lainaamani repun takaisin.
Olen luonnollisesti innoissani uusista varusteistani, sillä nyt roskikseen joutavat vanhat jumppakenkäni oli muistaakseni ostettu joskus yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella. Olen kyllä vuosien varrella ostanut lukemattomia älyttömiä ja jalassa huonosti istuvia korkokenkiä, mutta mieleeni ei ole tullut investoida esimerkiksi lenkkareihin, vaikka lukion ensimmäisellä luokalla hankitut lenkkarit kuluivat pohjasta puhki jo vuosia sitten.
Kuntoiluvarusteiden ostaminen on tuntunut turhalta, koska jokin muu on aina ollut tärkeämpää. Olen aina myös epäillyt, että urheiluvarusteisiin sijoitettu raha menee hukkaan, koska edessä on kuitenkin ennen pitkää liikuntainnostuksen hiipuminen. Lahjakortin pyytäminen urheiluvälineliikkeeseen kertoo kohdallani vakavasta jumppakärpäsen puremasta.
Mä olen kyllä aina onnistunut vakuuttamaan itseni kaiken maailman vitkuttimien tarpeellisuudesta, vaikka ne olisivatkin sitten jääneet pölyttymään kaappeihin. Kivoja jumppavaatteita mulla ei kyllä ole, koska treenaan enimmäkseen kotona (ja olen mielestäni niin läski etteivät ne näyttäisi kuitenkaan hyviltä päällä.)
Mä tykkään Espritin kuntoiluvaatteisa. 🙂