Satu
Siitä on jo aika kauan aikaa kun asetin itselleni tavoitteeksi pystyä tekemään 10 peräkkäistä miesten punnerrusta 31.5.2012 mennessä. Suoraan sanottuna en ole edennyt tavoitteen saavuttamisessa juuri ollenkaan.
Osaksi se johtuu siitä, että tein todella alkeellisen virheen tavoitetta asettaessani. Asetin kyllä selkeän tavoitteen ja määräpäivän ja minulla oli jopa valmiina ohjelma, jota noudattaa. Ainoa mikä puuttui oli seuranta – en muistanut että pitäisi pitää jollain tavalla kirjaa edistymisestä. Kun loppusyksy oli hankalaa aikaa ja jouduin aloittamaan koko puuhan uudelleen useamman kerran, tuntui että koko homma ei etene minnekään.
Vähemmästäkin katoaa motivaatio.
Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että olisi hyvä ajatus seurata edes sitä kuinka monta toistoa ja kuinka monta sarjaa teen treenipäivänä (treenipäiviä on 3 viikossa, niiden välissä vähintään yksi lepopäivä). Aloitin seurannan viime viikolla ja johan alkoi näkyä tuloksia ja motivaatiokin parani melkein saman tien.
Viikko sitten tein seinää vasten punnerruksia 13 per sarja, tänään 20 per sarja. Voimat ovat siis lisääntyneet havaittavasti jo viikon sisällä. 🙂
Ilman edistymisen seuraamista on vaikea tietää missä mennään ja motivaation ylläpitäminen on vaikeaa.
********
Yksi syy siihen miksi askelmittarin käyttäminen on tehokas tapa lisätä fyysistä fyysistä aktiivisuutta johtuu juuri siitä, että sen avulla saa heti palautteen siitä mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Vielä parempi jos laittaa päivittäiset askeleet muistiin ja asettaa itselleen nousujohteiset tavoitteet.
Askelmittarin avulla onnistuin itse lisäämään päivittäisen liikunnan määrää muutamasta tuhannesta askeleesta yli 10 ooo:teen. Kummallista ettei etenemisen seuraaminen toistoja laskemalla tullut mieleen punnerrushaasteen kohdalla.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 🙂
Hi Satu! Yes, it’s really a good thing to keep track of tiny improvements. Even when I feel I am not improving, my fitness journal confirms that I did the work. We can feel good about knowing we did the work and that success will eventually happen.
🙂 Marion
Jahas, pitäisiköhän minunkin alkaa kirjata punnerrustreenejäni. On totta, että arjen hössötyksissä helposti unohtuu, mitä on tehnyt milloinkin.Oma edistyminenkin näkyy paremmin, kun on mihin verrata. Samalla todistaa itselleen, että on tehnyt jotain. Kun vielä kirjaa myös syyn, MIKSI EI OLE tehnyt mitään voi oppia jotain itsestään. Taidan kirjata vielä senkin MILLAINEN OLO ON JÄLKEENPÄIN. Useinhan olo on tyytyväinen ja sehän kannustaa sitten laiskuuden iskiessä. Tästähän tulee hauskaa:)