Satu
Tänään Rennosti kuntoon -blogissa starttaa Onnistunut painonpudotus -haastattelusarja, jossa esitellään painonpudotusprojektinsa onnistneesti läpivieneitä ihmisiä. Ensimmäinen haastateltavamme on turkulainen Elina Innanen, joka pitää vegaaniruokablogia osoitteessa Chocochili.net ja liikuntaan ja terveelliseen elämäntapaan keskittyvää Keppijumppaa ja porkkanaa -blogia. Siiviiliammatiltaan Elina on puutarhuri/floristi.
Elina on pudottanut kaikkiaan yli 30 ylikiloa ja ulkoinen olemus koki projektin aikana melkoisen muodonmuutoksen . Samassa prosessissa entisestä liikunnanvihaajasta sukeutui myös innokas juoksija. 🙂
Varoituksen sana: Elina Chocohili-blogi on vaarallinen paikka. 🙂 Ensimmäinen silmääni osuva resepti oli nimeltään salmiakki-sitruunasmoothie.
**********************
Mikä motivoi sinua laihduttamaan?
Ylipaino oli vaivannut minua koko elämäni, mutta lopulta joku naksahti päässä, mitta tuli täyteen ja päätin hankkiutua ylimääräisistä kiloista eroon. Laihduttaminen oli kyllä oikeastaan vain osa suurempaa elämäntaparemonttia.
Kuinka paljon laihduit ja kuinka kauan prosessi kesti?
Minulla on ollut pahimmillaan yli 30 kiloa ylimääräistä. Niistä eroon pääsemiseen pysyvästi on kestänyt yli 10 vuotta, ala- ja ylämäkien kanssa. Aktiivisempi laihduttaminen pari vuotta, jolloin aloin tehdä pieniä elämäntapamuutoksia. Aloin ensin pyöräillä töihin, syömään elokuvaa katsellessa sipsien sijaan hedelmiä jne. Pitkään raahasin mukanani vielä 6-7 ylimääräistä kiloa, jotka lopulta laihdutin noin neljässä kuukaudessa.
Mitä menetelmää tai menetelmiä noudatit, seurasitko jotain tiettyä dieettiä?
Olen ollut vegaani 13 vuotta – siihen aikaan mahtuu myös sitä paksumpaa kautta. Kaikkein lihavimmillani olin kuitenkin ennen kuin ryhdyin kasvissyöjäksi. Vegaaniruokavalio on aika laaja käsite, koska voihan sitä vegaaninakin koostaa päivän ruokansa pullasta, hampurilaisista, karkeista, suklaasta ja limsasta. Pyrin kuitenkin itse pohjaamaan ruokavalioni nykyään tuoreille vihanneksille ja hedelmille, täysjyvätuotteille, palkokasveille sekä pähkinöille ja siemenille. Syön normipäivänä noin 1,5 kiloa kasviksia!
Laskitko kaloreita, käytitkö nettisovelluksia tms apuja?
Aluksi laskeskelin kaloreita ”noin suunnilleen”, mutta viimeisen rutistuksen aikana otin myös Kiloklubin käyttöön.
Miten seurasit edistymistä: vaa’an lukemien avulla, mittanauhalla, kuvilla tms?
Vaaka oli eniten käytössä. Mittanauhalle en keksinyt käyttöä, kun vyötäröltä löystyvät housut kertoivat tarpeeksi!
Miten selvisit takapakeista?
Olemalla itselleni armollinen. Jos joku päivä menee mönkään, koittaa huomenna aina uusi ja parempi!
Oliko liikunta osa painonpudotustasi?
Ihan aluksi ei ihmeemmin, koska olin aivan rapakunnossa ja inhosin liikuntaa. Ensin aloin pyöräillä töihin muutaman kerran viikossa ja käymään kävelyillä. Ylimääräisten kilojen rapistuttua innostuin juoksemisesta ja nykyään harrastan liikuntaa monipuolisesti: pyöräilen työmatkat ympäri vuoden, juoksen, joogaan, kahvakuulaan, kävelen, uin ja kokeilen mielelläni aina myös uusia lajeja!
Muuttuiko suhteesi ruokaan tai liikuntaan laihdutuksen aikana?
Ruoasta tuli addiktion sijaan asia, joka tuottaa hyvää oloa ja tekee ihmeitä kropalle – se vaati vain sen, että opin syömään sellaisia ruokia, jotka sopivat juuri minulle. Ruokabloggaajana ja muutenkin ruokaharrastajana en edes halua luopua ruoasta nautintoaineena, mutta se ei enää tarkoita pussillista sipsejä tai levyllistä suklaata yhdeltä istumalta, vaan kulinaarisia nautintoja esimerkiksi uusien makujen muodossa.
Tunnesyöppöys istuu minussa edelleen tiukasti, mutta olen ainakin osittain oppinut kanavoimaan sitä mm. liikuntaan. Tunnesyömisestä kokonaan eroon pääseminen on huomattavasti vaikeampaa kuin itse laihduttaminen!
Mikä on tärkein asia, jonka opit painonpudotusprosessista?
Kun vaaka heilahti ensimmäistä kertaa elämässäni lukemiin ”normaalipainoinen”, olo oli kuin maailmanvalloittajalla. Ymmärsin, että jos tarpeeksi haluan jotain asiaa ja keskityn siihen, voin tehdä käytännössä ihan mitä tahansa. Ajatus oli huojentava, vaikka en aiokaan ryhtyä esimerkiksi astronautiksi tai ultramaratoonariksi – mutta periaatteessa voisin, jos tarpeeksi tahtoisin!
Mitä haluaisit antaa ohjeeksi muille laihduttajille?
Älä laihduta ja rääkkää itseäsi, vaan tee pieniä muutoksia vähän kerrallaan. Nälkäkuurit eivät ole tie pysyvään painonhallintaan.
Miten kilot pysyvät kurissa tällä hetkellä?
Liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Laihdutuksen päätyttyä ei voi (ikävä kyllä) alkaa elää kuin pellossa, vaan koko ajan täytyy pysyä skarppina. Koko elämän harjoitetut huonot syömistottumukset eivät taida kadota takaraivosta vielä muutamassa vuodessa. Nyt elän taas vähän stressaavampaa elämänvaihetta, joka tuottaa omat haasteensa painonhallinnalle. Pyrin kuitenkin nytkin pitämään kiinni järkevästä ruokarytmistä.
Kiitos haastattelusta! 🙂
Ole hyvä, Elina! Mä olen hyvin vaikuttunut sun päivittäisestä kasvisten kulutuksesta. Muistelinkin että sä sanoit saavasi päivittän myös paljon kuituja, johtuu varmaan osaksi tuosta kasvisten määrästä.
Ja olen samaa mieltä tuosta tunnesyöppöydestä myös – siitä on kaikkein vaikein oppia pois. Tekniset syömisasiat sujuvat minulta jo aika rutiinilla usean vuoden harjoittelun ansiosta.
Joo, en välttämättä syö viljatuotteita kuin 1-2 annosta päivässä, ja silti Kiloklubi on kertonyt, että kuituja tulee helposti 60-70 g (suositus on 25). Olen vakaasti sitä mieltä, että suosituksen mukainen ”puoli kiloa päivässä” on ihan naurettavan pieni määrä kasviksia etenkin laihduttajalle.
Sulla ei varmaankaan ole ummetusta…
Mä luulen että tuo kasvissuositus on asetettu samalla tavalla varovaisesti kuin päivittäinen liikuntasuositus – jos ihmiset tietäisivät kuinka paljon oikeasti olisi suositeltavaa liikkua, se lannistaisi heidät täysin. Suomalaiset ovat kai myös aika surkeita syömään kasviksia. Itselläni menee nykyään n. kilo päivässä.