Minuun iski kesällä yllättävä uimainnostus. Seurasin kesän mittaan Areenasta tv-sarjaa nimeltä Astronautti: maailman kovin ammatti. Monet sarjan tehtävistä suoritettiin uima-altaassa, ja mietin koko ajan katsoessani, kuinka hyvin itse pärjäisin kyseisessä tehtävässä. Erityisen jännittävä oli jakso, jossa astronauttikokelaat pantiin koppiin, joka sitten käännettiin vedessä ylösalaisin. Kokelaiden tehtävänä oli päästä kopista ulos ohjeiden mukaisesti.

Heinäkuussa pääsin Hannan ja söpöhassujen kanssa käymään Flamingon vesipuistossa ensimmäistä kertaa. Laskin Siirin kanssa vesiliukumäestä kolme kertaa ja hyppäsin jopa kolmen metrin hyppytornista, mitä en ole tehnyt sitten lapsuuden. Oli muuten todella karmea tunne astua tornista suoraan tyhjään ilmaan. Pääsin myös uimaan vastavirtaan, mikä tietysti tarkoitti sitä, että ajelehdin vastavirrassa myötävirtaan, koska eihän siitä muuten olisi mitään tullut.

Kaikesta tästä Innostuneena päätin, että nyt rupean käymään paikallisessa uimahallissa.

Ensin kuitenkin hankin itselleni uimalasit vahvuuksilla, koska en tykkää uida puolisokeana.  Olen hyvin likinäköinen ja näen ilman silmälaseja ihmisistä vain hahmot ja pukuhuoneessa joudun yleensä vain arvailemaan mitä reittiä sinne omalle kopille mentiinkään. Onneksi löysin Instersportilta Speedon Mariner Supreme Optical -uimalasit 30 eurolla.

Vaikka olen uimisesta tosi innostunut, myönnän että uimataidossani on paljon kehittämisen varaa. Osaan uida lähinnä vain koiraa enkä osaa uida pää vedessä tai hypätä pää edellä veteen.

Etsin netistä virallisen uimataidon määritelmän, joka kuuluu seuraavasti:
Pohjoismaissa käytettävän uimataidon määritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka syvään veteen pudottuaan ja noustuaan pinnalle pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta vähintään 50 metriä on uitava selällään.

Uimataidon ensimmäinen kohta tuli testattua ja läpäistyä Flamingossa, kun hyppäsin kolmesta metristä ja nousin ihan mallikkaasti pinnalle ja lähdin uimaan eteenpäin.

Kakkoskriteerin testasin, kun menin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa paikalliseen uimahalliin.  Onnistuin pikkuisen pinnistelemällä uimaan 4 altaanmittaa eli 100 metriä, mikä ei riitä kakkoskriteerin läpäisemiseen. Ei se mikään yllätys ollut, mutta eihän tuollaisella uimataidolla olisi mistään Estoniasta pelastuttu.

uimahalli

Vertailun vuoksi: Siiri kertoi uineensa koulussa yhtäjaksoisesti peräti 400 metriä. Mutta Siiri onkin 13-vuotias, hyväkuntoinen entinen telinevoimistelija nykyinen ballerina. Hanna arveli myös täyttävänsä uimataidon kriteerit, mutta se pitäisi kuitenkin erikseen testata ennen kuin voi sanoa mitään varmaa.

Kokeilin uimahallissa muutakin kuin pelkkää uimista. Sukelsin useamman kerran punaisen renkaan altaan pohjasta.  Se on yllättävän vaikeaa, kun veden noste pistää vastaan. Myönnän että kuvittelin olevani astronauttikokelas, joka suorittaa tehtävää altaan pohjassa. Lisäksi kokeilin uimahallin kahta hierovaa suihkua ja menin lopuksi kylmävesialtaaseen. Kokemus oli jäätävä enkä saanut upotettua itseäni veteen kokonaan. Seuraavalla kerralla vannon meneväni kaulaan asti!

Olen päättänyt, että seuraavan kerran kun budjettiin tulee tarpeeksi ylimääräistä, menen aikuisten uimatekniikkakouluun ja opetelen uimaan paremmin. Ensimmäinen tavoitteeni on kuitenkin pystyä uimaan yhtäjaksoisesti ne 200 metriä. Arvelen että, pystyn siihen varmaan jouluun mennessä, jos harjoittelen säännöllisesti.

2 Replies to “Uimataitotesti

  1. Innostava näkökulma uimiseen tuo astronautiksi eläytyminen. Osoittaa luovuutta. Jani Sievinen kertoi uintitreneisttään katsovansa altaan kaakeleita: sininen kaakeli-valkonen kaakeli-sininen kaakeli…. mäkin kokeilen mielummin tota astronauttia!

    1. Joo se teki uimisesta kieltämättä hauskempaa. Mieluummin kuvittelen olevan astronautti kuin olevani uimassa kunnon takia tms. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.