Olen 155 cm lyhyt. Olen aina ollut lyhyt, paitsi 10-vuotiaana, jolloin olin muutaman kuukauden luokkani pisimpiäa tyttöjä ja parjäsin hetken jopa kilpaluistelussa. Lyhyys tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikkien keittiössä olevien tavaroiden on oltava kaapin ensimmäisellä tai toisella hyllyllä, koska kaikki mitä panen kolmannelle hyllylle, unohtuu sinne, ja vuoden parin päästä kannan kassillisen vanhaksi menneitä elintarvikkeita roskikseen.
Kotona äidin luona vieraillessani lyhyys tarkoittaa sitä, etten joudun pinnistelemään varpaisillani päästäkseni käsiksi kolmannella hyllyllä säilytettyihin korkeisiin laseihin, joista tykkään juoda limsani. Joskus äiti kyllä auttaa.
Monia muitakin ongelmia on:
- Joudun AINA lyhentämään kaupasta ostamani housut. Ihan kaikki housut, ei auta, vaikka ne olisivat lyhyille tarkoitettua mallia.
- Joukkotapahtumissa on pakko päästä eteen, tai en näe mitään.
- En ikinä pärjäisi Ninja Warriorissa (lyhyet raajat eivät ylety minnekään!).
- Hulluiksi tekevät vaatekaupat, joissa osa vaatteista on esillä niin korkealla, etten mitenkään voi ylettyä niihin ilman koroketta (jota ei joko ole olemassa tai koroke on toisella puolella kauppaa).
Nyt siihen tositarinaan, joka on samalla esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta lähikaupassani.

Nautin smoothieita harva se päivä ja tykkään panna niihin erilaisia pakastemarjoja. Erityisesti tykkään boysenmarjoista, mutta niiden ostamisen kanssa minulla oli jossain vaiheessa jatkuvaia ongelmia. Mustikka- ja vadelmapakasteet oli kyllä helppo ottaa lasiovella varustetusta pakastealtaasta, koska ne oli pantu altaan etuseinälle. Boysenmarjat taas olivat aina pakastealtaan takaseinällä, joihin en erilaisista venytysyrityksistäni huolimatta yleensä mitenkään ylettynyt (ks. ylimmäinen kuva)
Mikä siis avuksi? En tietenkään voinut pyytää keneltäkään apua, koska se tarkoittaisi huomion kiinnittämistä itseeni. Olen kuitenkin sinnikäs ihminen, joten keksin että hakemalla taloustavaraosastosta kauhan ja käyttämällä sitä kättä pidempänä yletyn boysenmarjoihin ilman suuria ponnisteluja. Sitten vain marjat ostoskoriin ja kauha takaisin omalle paikalleen.
Käytin tätä systeemiä aika pitkään, kunnes boysenmarjat olivat yhtenä päivä siirtyneet altaan etuseinälle. Sen jälkeen en ole tarvinnut niiden ottamiseen ylimääräisiä työkaluja. Joku oli selvästi pannut merkille ponnisteluni ja siirtänyt boysenmarjat pysyvästi etuseinälle!
Tätä minä kutsuisin hyväksi asiakaspalveluksi. Se on varmaan kannattanut, koska luulen että olen suurin yksittäinen boysenmarjojen kuluttaja tässä kaupassa. 😀
P.S. Äiti kertoi tähän postauksen luettuaan auttaneensa lyhyttä naista ruokakaupassa!
Lopuksi Randy Newmanin renkutus Short people jonka kuulin ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla. Sanat eivät kyllä yhtään pidä paikkansa, minullahan on valtavat silmät.