Onnistunut painonpudotus – osa 1

Katri Manninen esitti pari päivää sitten Evita-lehden blogissa joukon hyviä kysymyksiä (ja ohjeet mielikuvaharjoituksen tekemiseen) potentiaalisille laihduttajakandidaateille.

Niihin vastaamalla voi ehkä välttää vääristä odotuksista johtuvan pettymyksen tai sen, että koko projekti menee mönkään vääränlaisen toteutuksen takia.

Katrin kysymykset olivat minun mielestäni sen verran kiinnostavia, että päätin tehdä mielikuvaharjoituksen ja pohtia tuloksia omassa blogissani.

Esitän alla välillä pitkiäkin lainauksia Katrin kysymyksistä, mutta jos haluat vastata kysymyksiin itse, kannattaa käydä lukemassa Katrin koko kirjoitus, niin saa tehtävästä paremman käsityksen.

Kysymys 1: Mitä oikeasti odotat laihtumiselta?

Kuvittele, että heräät huomisaamuna ja huomaat maagisesti laihtuneesi ihannepainoosi. Mikä kaikki olisi toisin kuin tänään? Kuvittele kulkevasi tavallisen arkipäiväsi läpi juuri niin hoikkana ja hyväkroppaisena kuin haluat olla. Miltä sinusta tuntuu? Mitä ajattelet? Miten toimit?

Mieti tarkemmin mielikuvaasi. Kuvitteletko laihdutuksen muuttaneen muitakin asioita kuin sinua ja kehoasi?

Okei. Kuvittelin siis olevani yhden päivän ajan hoikka, vahva ja energinen. Ja kyllä, kuvittelin itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena ihanne-minänäni joka elää unelmaelämäänsä (ja joka ”sattumalta” eroaa melko lailla siitä millaista elämäni on nykyään.)

Kun keskityin ulkonäkööni ja painooni huomasin, että mielikuvassani en käyttänyt lainkaan aikaa painoni ja syömisteni miettimiseen vaan olin tyytyväinen itseeni, vastakohtana nykyiselle minälleni, joka on koko ajan enemmän tai vähemmän kiusallisen tietoinen kroppansa puutteista – kaksoisleuasta, jenkkakahvoista, alleista jne).

Ihanneminäni pukeutui kivoihin, persoonallisiin vaatteisiin, eikä niihin vanhoihin farkkuihin ja kulahtaneisiin t-paitoihin, joilla yleensä lähden liikkeelle. Hoikka ja energinen ihanneminäni uskalsi mielikuvissani myös lähestyä miehiä avoimemmin ja rohkeammin kuin nykyinen minäni, joka suorastaan jähmettyy, jos lupaava mieskandidaatti sattuu jostain tupsahtamaan reviirille.

 

Kysymys 2: Mitä tekisit toisin, jos tietäisit ettet voi laihtua?

Kuvittele että yhtäkkiä saat tietää ihan täysin varmasti, ettet voi koskaan tulla se laihemmaksi ja kiinteämmäksi kuin mitä kuin mitä juuri nyt olet. Että joudut elämään nykyisen kroppasi kanssa koko loppuelämäsi, teitpä mitä tahansa.

Miten suhtautuisit kroppaasi jatkossa? Lopettaisitko rakkauden pihtaamisen itseltäsi? Miten suhteesi liikuntaan ja ruokaan muuttuisi? Mihin käyttäisit laihduttamisesta vapautuneen energian? Yrittäisitkö puuttua elämäsi muihin epäkohtiin (parisuhde työ, rahatalous jne) jollain muulla tavalla?

Ikävä kysymys.

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että onko minun tosiaan pakko katsella kaksoisleukaani koko loppu elämäni? Enkö voisi edes käydä pienessä rasvaimussa poistattamassa heltat ja allit?

Jos mitään ei voisi tehdä, näkisin enemmän vaivaa juuri itselleni sopivien persoonallisten vaatteiden löytämiseen ja laihduttamiselta yli jäävän energiani käyttäisin unelmaelämäni rakentamiseen. Ja ehdottomasti pitäisin enemmän hauskaa ja huolehtisin vielä nykyistäkin tarkemmin siitä, että kroppani on siinä kunnossa että voin 50-kymppisenä salsata yli yön ja tehdä ne 10 miesten punnerrusta.

Ja korsetilla saa kai vyötärön esiin myös matroonamaisiin mittoihin paisuneesta keskivartalosta?

Kysymys 3: Miksi vielä laihduttaa?

Miksi ja miten laihduttaisit  – tai laihduttaisitko ollenkaan – jos tietäisit että voit olla täysin onnellinen, rakastettu, iloinen, vapautunut ja tyytyväinen jo tänään?

Humph.

Todennäköisesti laihduttaisin kyllä, mutta minulla ei varmaan olisi kiire mihinkään (eikä oikeastaan ole nytkään). Laihduttaisin samasta syystä kuin teen nytkin – haluan näyttää paremmalta ja pukeutua mieleisiini vaatteisiin. Olen lyhyt ja rintava tyllerö, jonka on usein vaikea löytää istuvia vaatteita kaupasta.

Mahtuisin myös enemmän kuin mielelläni niihin kivoihin vaatteisiin, jotka lojuvat jossain vaatehuoneeni nurkassa ja  joihon mahduin vielä pari vuotta sitten 10 kiloa kevyempänä. Rahakin ratkaisee. Budjettinikin on tällä hetkellä sen verran tiukoilla, etten saisi hankittua unelmieni garderoobia.

Pikkuisen laihdutushaluisin vaikuttaa myös terveys. Satun kuulumaan sukuun, jossa naiset sairastuvat varhain sepelvaltimotautiin ja haluan välttää saman kohtalon mahdollisimman pitkään, jos se vain on mahdollista. Viimeksi 40-vuotiaana otetut kohtuullisen kattavat verikokeet eivät viitanneet mihinkään akuutteihin ongelmiin, mutta en kyllä halua niiden syntymistä auttaakaan.

*******

Mitä miesasioihin tulee, sen verran minulla kyllä on 43-vuotiaana jo realismia, että tiedän ettei ”pitkittynyt sinkkuuteni” ole kiloistani kiinni, joten ei se varmaankaan niiden mukana katoaisi. Takana on aivan muut asiat.

Mitä laihdutustapaan tulee, minulle on tärkeää että pystyn viettämään mahdollisimman normaalia elämää painonpudotuksesta huolimatta ja mieluiten ilman, että täytyy noudattaa ulkopuolelta määriteltyä ruokavaliota. En aio noudattaa mitään erityistä dieettiä laihtumisen jälkeenkään, joten en aio tehdä sitä varsinaisen painonpudotuksen aikanakaan.

Tällä hetkellä olen sitoutunut rennomman syömisen opiskeluun ja se tulee varmasti hidastamaan prosessia. Toki voisin pudottaa kiloni paljon nopeammassa tahdissa jos laihduttaisin perinteisellä tavalla eli jollain laihdutuskuurilla. Olen kyllä laihduttanut onnistuneesti aikaisemminkin (13 kg Painonvartijoissa vuonna 2003) ja lihonut sitten takaisin, joten en enää kuvittele että prosessissa on pelkästään kyse siitä, että saa ne kilot putoamaan. Eihän se yleensä niin mene.

Pysyvä painonpudotus taitaa riippua aika paljon siitä, mitä painonpudotusprosessin aikana oppii tai jää oppimatta.

 ******

Huh huh. Mielikuvaharjoituksen tekeminen ja tämän postauksen kirjoittaminen oli aikamoinen urakka, mutta toisaalta hyvin antoisaa. 🙂

 *******

Katrin kirjoitus onnistuneesta laihdutuksesta löytyy siis täältä. Suosittelen sitä lämpimästi.

Kerro mitä  ajattelet! Ja jos vastaat kysymyksiin omassa blogissasi, kommentoi alla niin käyn lukemassa sinun vastauksesi.

3 Replies to “Onnistunut painonpudotus – osa 1

  1. Moikka! Oon päivittänyt niin intopinkeänä kutri.net:iä, että ehdin vasta nyt tänne kommentoimaan. Loistavia vastauksia! Eikö ole kiinnostavaa miten helposti sitä kuvittelee että sittä kun on laihtunut, kaikki on muutenkin paremmin. Ja sitten kun oikeasti laihtunut, voi joutua pettymään, kun elämä ei olekaan niin hirveän paljon ihmeellisempää. 🙂 Mutta tykkään kyllä kovasti sun asenteestasi hoikistumisen suhteen. Hyvä tuosta tulee! Tsemppiä!

    1. Kiitos kommentista, Katri!

      Olen miettinyt tätä postausta paljon ja tullut siihen tulokseen, että minun pitäisi keskittyä enemmän juuri sen unelmaelämän rakentamiseen kuin yksioikoisesti johonkin painonpudotusprojektiin.

      Eihän painonpudotus ole edes kovin kiinnostava tavoite…

      1. WOW! MAHTAVA havainto! Ja luulen että aika moni muukin päätyisi samaan, jos miettisi asiaa tarkemmin. Taidan kirjoittaa tästä nyt samantien blogimerkinnän (kun just mietin että mistäköhän sitä kirjoittaisi). Kiitos jakamisesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.