Hanna
Viikonloppu sujui epäliikunnallisissa merkeissä.
Perjantaina sain yövieraaksi hyvän lapsuuden ystäväni, jonka kanssa muistelimme menneitä ja paransimme maailmaa. Lauantaina hain kaupasta ison pussin irtokarkkeja; vaahtokarkkeja, suklaarusinoita ja ”vanhoja autoja”. Vuokrasin ihanan romanttisen elokuvan ”Vettä Elefanteille” ja kaivoin kaapista kasan jämäsipsejä, joita mussutin onnellisena omassa sohvakuopassani.
Sunnuntaina siivosin lasten huoneen, jonka jälkeen lähdimme koko perhe rentoutumaan ja uimaan kylpylän lämpimiin vesiin.
Kylpylän aaltokoneen pauhatessa jäin Satu-siskon ja Katri Mannisen kirjoitusten innoittamana pohtimaan omaa motivaatiotani kuntoilun aloittamiseen.
Intoni tehdä jotain itselleni, on alun perin varmasti lähtöisin ulkonäköön liittyvistä asioista. Ei ole kivaa, että vaatteet jäävät pikku hiljaa liian pieniksi tai että juhlatamineita pukiessaan joutuu miettimään sitä, mihin kohtaan vartaloa muodostuu hävettävä muhkura.
Minun kohdallani kyse voi olla myös jonkinlaisesta ikäkriisistä.
Kyllähän kai 36-vuotiaalla, kaksi lasta synnyttäneellä naisella jo voisikin olla vähän muhkuroita ja muhkurat sallittakoon kaikille maailman naisille, mutta minä itse en ole aivan vielä valmis julkikantamaan muhkuroitani, saatikka valitsemaan vaatekaapista aina muhkuroille armeliaita a-linjaisia paitoja.
Ryhdyin liikkumaan, koska halusin näyttää paremmalta, mutta tiukkaa vatsanahkaa metsästäessä on kaupan päällisinä tullut myös kokonaisvaltaisesti parempi olo.
Liikuttuani säännöllisesti, olen ollut paljon energisempi ja vuorokaudessa käytössäni oleva aika tuntuu vain lisääntyneen. Aikaisemmin sohva oli kuin magneetti, joka piti otteessaan aina siihen saakka, että viimeisenkin kiinnostavan televisio-ohjelman lopputekstit pyörivät. Nykyään pääsen sohvasta ylös, vaikka olisinkin siihen hetkiseksi rojahtanut. Voinkin oikeastaan sanoa, että tällä hetkellä minua ei enää motivoi pelkästään ulkonäköön liittyvät seikat vaan myös hyvän ja pirteän olon tavoittelu.
Tämähän on mitä parhain tulos liikunnan aloittamisesta, siis jos käytössä oleva aika lisääntyy ja sohvalla ei ole yhtä magneettinen vaikutus kuin ennen. 🙂
Tarkoitatko vanhoilla autoilla Ahlgren’s bilareita? Ne on mun suosikkikarkkeja myös!
”Ryhdyin liikkumaan, koska halusin näyttää paremmalta, mutta tiukkaa vatsanahkaa metsästäessä on kaupan päällisinä tullut myös kokonaisvaltaisesti parempi olo.”
Hyvä juttu! Vaikka itse uskonkin ns. kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, niin eitä ei voi ottaa mitenkään haltuun kerralla (jos se on edes mahdollista). Minullakin tuollainen yhdestä kulmasta liikkeelle lähteminen on toiminut, ja sitten yksi asia johtaa toiseen ja tulee hyvää kierrettä. Tsemppiä tekemiseen!
Virkeän olon tavoittelu muakin pitää liikkeessä. On niiin ihanaa tehdä pitkä lenkki tai heilutella käsipainoja ja todeta, että jaksaa paremmin arkisia askareita ja painavia taakkoja. Liikkuminen on kivaa! Ja siinä sivussa tulee lihasvoimaa ja toivottavasti myös vyötärö pysyy kuosissa 😉
Hyvä että sä tulit takaisin! Mä jo ajattelin että sä olet lopettanut liikunnan kun hävisit sillä tavalla… 🙂