Satu
Valmistauduin ekaan koulupäivääni askelmittari tanassa. Sainkin keskiviikkona aikamoisen askelsaaliin, yli 14 000 askelta.
Se on rohkaiseva tulos koska halusin nähdä kuinka paljon askelia onnistun keräämään ns. luomuliikunnalla eli mun tapauksessa siirtymällä kävellen paikasta toiseen.
Laskeskelin että jos vähennän tuosta luvusta ne noin 3000 askelta jotka otin pyörähtäessäni keskustassa hoitamassa asioita, saan päivittäin helposti kokoon ainakin 10000 askelta, ehkä vähän enemmänkin.
Suurimmat askelsaaliit karttuvat parista vähän pidemmästä pätkästä: kotoa metrolle (n. 10 min) ja metrolta kouluun (n. 15 min), sama toisin päin kotiin tullessa. Tähän päälle tulee tietysti kaikki ne askeleet jotka otan koulussa ja kotona. Lisäksi koulurakennus on nelikerroksinen emmekä me voi käyttää hissejä, joten reidet ja pakaratkin saavat kyytiä joka päivä. 🙂
Saan siis jatkossa 10000 askelta kokoon ilman erityistä vaivannäköä! Kerään mieluummin päivittäiset askeleet arkiliikunnalla kuin teen erillisiä lenkkejä, jotka jäävät heikolla hetkellä helposti kokonaan tekemättä.
Ainoa este askelten keruulle ovat kelit: liukkaalla sipsuttelu on sen verran työlästä (ja vaarallista) että saatan jättää kävelemisen liukkaina päivinä suosiolla väliin.
Tai sitten en. Muistelin juuri vanhaa postausta jossa mainostin pingviini-asennossa kävelemistä talvella. Tasapainossa pysyminen tosiaan helpottuu jos avaa jalat vähän enemmän haralleen ja kääntää jalkateriä vähän ulospäin. Sitten vaan vaappumaan.
En tosin takaa että pingviiniasennossa käveleminen pelastaa liukastumisilta peilijäällä..
*******
Lihaskuntoharjoittelukin on lähtenyt käyntiin. Tein perjantaina 12 minuutin voimatreenin, tänään 17 minuutin voimatreenin. Kumpikin treeni oli lyhyt, mutta pakara- ja reisilihaksetkin ilmoittivat sen jälkeen kyllä selvästi olemassaolostaan.
Oloni on ollut kummankin treenin jälkeen todella auvoinen ja nyt ihmettelen vain miksi minulla ylipäänsä oli tauko lihaskuntoharjoittelusta.
Koulussani on muuten kuntosalikin mutten ole vielä ehtinyt katsastaa sitä.
*******
Keskiviikko oli sen verran rasittava että vietin kotiin tultuani tunnin sängyssä horteessa.
Osasyy simahtamiseen oli varmaan se, että jouduin heräämään kolmisen tuntia ”normaalia” aikaisemmin. Päivärytmi ei vieläkään ole asettunut kohdilleen, joten herääminen on ehkä huomennakin on lievää kidutusta.
Pitääpä pakata koulureppu valmiiksi huomista varten.