Vaarallinen helmikuu

Kuva: Flickr/ scott.zona

Huhtikuu saattaa olla kuukausista julmin, mutta helmikuu on ehkä vaarallisin, ainakin Suomessa. 🙂

Tähän mennessä minulla on mennyt aika hyvin, sillä olen kaatunut vain kerran. Eilen liukastuin Helsingin keskustassa sohjoisella jalkakäytävällä niin, että putosin oikealle povelleni. Selvisin siitä märillä housuilla, käsineillä ja polven ja säären mustelmilla. Se ei paljon menoa haitannut.

Kotiin tullessa sattui toinen täpärä tilanne.

Kotipihassamme on isoja vanhoja mäntyjä, joiden yläoksalta mätkähti eteeni läjä lunta juuri kun lähestyin kotiovea. Ei alle jäädessä olisi varmaan yhtä huonosti käynyt kuin sillä naisella jonka päähän tipahti jäämurikka maanantaina (ja jolta lähti siis henki), mutta tuskinpa se olisi kivalta tuntunut.

*******

Myös sakeat lumisateet ovat yksi kevättalven epäkohdista.

Sunnuntaina päätin lähteä ulos pitkälle lenkille sakeasta lumisateesta huolimatta ja jatkoin sinnikkäästi, vaikka lumi lensi päin pläsiä. Kipaisin matkan varrella asioimaan lähikaupassa ja olin havaitsevinani kummastuneita katseita. Ajattelin että se on vain omaa mielikuvitusta, kun olen tällainen neurootikko.Kotiin tullessa syykin selvisi: maskara oli levinnyt pitkin poskia. Muistutin varmaan mustine silmänalusineni epätoivoista kotirouvaa.

Pitää jatkossa harkita vedenkestävän ripsivärin käyttöä.

Takaisin liukastumisiin. Muistan nähneeni ohimennen telkkarista ohjelman, jossa annettiin ohjeita siitä kuinka voi kaatua suht. turvallisesti. Tärkein ohje oli muistaakseni se, että kaatuessa pitäisi vetää leuka rintaa vasten. Pitäisiköhän sitä jotenkin harjoitella etukäteen, koska en ole varma ehtiikö ohjeen muistaa tosipaikan tullen? Ehkä mun pitäisi ruveta aina ulos mennessäni hokemaan itsekseni ”Leuka rintaan, leuka rintaan?

*******

Oletko sinä vielä yhtenä kappaleena? Mikä on talven kaatumisten saldo?

2 Replies to “Vaarallinen helmikuu

  1. Koossa ollaan vielä 🙂 Kaatumissaldo on toistaiseksi nolla, mutta pari täpärää horjahdusta on sattunut.

    Mun leukani on lähempänä rintaa kuin viime talvena. Alexander-tekniikan opeilla leukaa alkaa vähitellen rentoutua ja kaula pidentyä ylös ja eteenpäin. Ehkä askelkin on sitten vakaampi ja vapaampi??

    1. Vielä sä ehdit kaatua! 🙂

      Sitten kun seuraavaksi nähdään sun pitää näyttää mulle mitä siellä Alexander-tekniikan tunnilla tehdään. Mä tunnen vain Feldenkrais-metodin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.