Satu
Rasvaprosentti tuli sitten mitattua ekaa kertaa sunnuntaiaamuna. Omron BF511 kehonkoostumusmittarin mukaan rasvaprosenttini on huikeat 48,4%
Siis huhhuh, jos lukema pitää paikkansa.
Omronin oman taulukon mukaan rasvaprosenttini on erittäin korkea. (Normaali rasvaprosentti olisi tämänikäiselle välillä 22 % -33,9 %). Viskeraalirasvan määrä on laitteen mukaan normaali, lepoaineenvaihduntani on 1371 kcal/vrk ja luustolihaksen määrä 20,8%. Painoindeksini on tällä hetkellä nippa nappa alle 30:nen.
Tulos ei yllättänyt minua, koska näen kyllä jo peilikuvastakin että olen aikamoinen rasvapallo. Rasvaa on eniten vatsanseudulla mutta sitä löytyy kyllä ihan joka paikasta – alleista, poskista, leuoista ja selästä.
Oikeaa rasvaprosenttia on vaikea mennä arvailemaan, koska kaupoissa myytävät bioimpendanssiin perustuvat laitteet (vaaka jossa on kahvat) tuppaavat olemaan epätarkkoja ja antavat eri lukemia eri olosuhteissa. Ennen kuin alkaa hötkyillä rasvaprosentti-lukeman vuoksi, kannattaakin lukea Patrik Borgin artikkeli rasvaprosentin mittaamisesta.
Onko rasvaprosentin seuraamisesta sitten mitään iloa?
Olen mitannut rasvaprosentin vasta kerran, joten on vaikea sanoa kuinka hyödylliseksi tulen kokemaan sen pitkällä tähtäimellä. Patrikin mukaan rasvaprosentti reagoi nopeammin painon putoamiseen kuin vaaka, joten lukeman seuraamisesta voisi olla iloa silloin kun paino jumittaa. Ja joskus painoni jumittaa viikkojakin, vaikka olen syönyt koko ajan kohtuullisella kalorivajeella. Silloin meinaa välillä usko loppua.
Eri mittaustulosten vertaaminen on tietysti järkevää vain siinä tapauksessa, että ne on otettu samanlaisissa olosuhteissa. Itse aion jatkossakin mitata rasvaprosentin ensimmäiseksi sunnuntai-aamulla, ilman vaatteita ja ennen kuin olen pistänyt suuhuni mitään.
******
Rasvaprosentin mittaaminen ei minua paljon hetkauttanut, sitäkin masentavampaa oli katsoa pulleita poskiani kuvassa, jossa on halonhakkuussa.
Onko sinun rasvaprosenttisi mitattu joskus? Mitä siitä seurasi?