Hanna
Pikkujoulukausi lähestyy, ja saa miedät naisihmiset miettimään, mitä tänä vuonna laittaisin päälleni? Hame vai housut, saappaat vai avokkaat, käynkö kampaajalla vai väkerränkö itse kuontalon juhlakuntoon?
Vaatekaapilla tulee vastaan sama ongelma joka vuosi; kaapissa ei ole mitään päällepantavaa!
Juhla on sama vuodesta toiseen, mutta samassa mekossa ei voi juhlia kahta kertaa. Pikkujouluvaatteen tulee olla myös helppokäyttöinen; liian kireä hame estää vauhdikkaat spagaatit tanssilattialla ja liian lyhyt hame taas saattaa paljastaa hieman liikaa, kun loppuillasta unohtaa, ettei ollutkaan farkuilla liikenteessä.
Minun täytyy tunnustaa, että olen käyttänyt samaa mekkoa ainakin kolmissa pikkujouluissa.
Luottomekkoni on pelastanut minut pulasta monta kertaa, kun olen palannut pikkujouluvaatteiden shoppailukierrokselta tyhjin käsin. Mekko on 12 vuotta vanha, helmin kirjailtu pikkumusta, jonka ostin alunperin vuosituhannen vaihteen juhliin. Niiden pippaloiden jälkeen mekossa on juhlittu niin häitä kuin pikkujoulujakin ja bailattu aamuun asti aurinkorannikon yössä.
Kaksitoista vuotta sitten mekkoa pystyi käytttämän sellaisenaan, mutta nykyään mekon kanssa tulee käytettyä vähintäänkin käsivarret peittävää boleroa. Mekko on vartalonmyötäinen, joten jos vyötärö on kadoksissa tai vatsa paisuksissa, on mekko jätettävä kaappiin. On tietenkin positiivista, että mahdun vielä vaatteeseen, jonka ostin ollessani ainakin 15 kiloa hoikempi, mutta se johtunee vain siitä, että materiaali on joustavaa 🙂
En tiedä miksi pikkujoulupukeutuminen on meille naisille niin tärkeää. Juhlista muistetaan kuitenkin vain se, kuka kaatoi boolimaljan tai sammui juhlahumussa pöydän alle.
Mutta silti….kokeilin juuri luottomekkoani, eikä se pelasta minua tällä kertaa, edessä on siis pitkä ja hikinen kierros naistenvaateliikkeissä 🙂
Mitä, vieläkö sä vedät spagaateja tanssilattialla? Mä varmaan pääsisin spagaatiin, mutta siitä ylös nouseminen saattaisi olla työn takana.. 🙂