Punnitseminen ja painonhallinta: kuinka punnitset itsesi järkeäsi menettämättä

punnitseminenPainonpudotuksen seuraaminen vaa’an avulla on kinkkinen juttu, varsinkin jos painonpudotus on hidasta.

Kiloklubin foorumiin syntyy koko ajan ketjuja joissa päivitellään sitä miksi paino ei putoa.

Puheenvuorot ovat aika usein tällaisia:

Olen noudattanut Kiloklubin ohjeita 4 kuukautta ja käyn kuntosalilla viisi kertaa viikossa, silti paino pysyy samassa lukemassa. Siis laihtuuko näillä Kiloklubin ohjeilla kukaan? Miksi paino ei putoa?

Pienen kaivelun jälkeen yleensä selviää, että vyötärö on saattanut kutistua 10 senttiä ja vyötä on jouduttu kiristämään parin reiän verran. Silti laihduttajan päässä istuu sitkeästi käsitys, että jos vaa’an lukema ei ole muuttunut, laihtumistakaan ei ole oikeasti tapahtunut.

******

Kärsin toki itsekin samasta ongelmasta. 🙂

Muutama vuosi sitten aloitin laihduttamisen Kiloklubin ohjeilla (painoin silloin 62,5 kg, BMI 26). Vaikka luulin olevani henkisesti valmistautunut siihen että paino laskee hitaasti, hermostuin perin pohjin kun painoni putosi ”vain” 2.5 kiloa viidessä kuukaudessa.

Nyt kun painan 69,3 kg ei tietysti hermostuttaisi yhtään painaa 60 kiloa…

Samaan aikaan kun tuskailin painon putoamattomuutta keksivartaloni rasva suli kovaa vauhtia ja ihmiset alkoivat huomautella kutistumisestani. Itse suorastaan tunsin kuinka läski sulaa, mutta se ei silloin minua lohduttanut. Lopulta päätin etten halua vaa’an hallitsevan elämäni ja heitin vaa’an mäkeen .

Seuraavan kerran punnitsin itseni kahden ja puolen vuoden päästä. Painoin 70 kiloa. Sen jälkeen onnistuin toki vielä lihottamaan itseäni muutaman kilon.

******

Aloin punnita itseni uudestaan säännöllisesti viime syksynä. Tällä kertaa onnistuin kehittämään vähän rationaalisemman tavan suhtautua vaa’an lukemiin.  Itse asiassa, jos olisin nähnyt vähän vaivaa ja ajatellut asiat läpi perusteellisesti, olisin oppinut jo aikaisemmin paremman tavan suhtautua vaa’an lukemiin.

Uuden asenteen oppiminen on tärkeää varsinkin jos laihduttaa hitaasti. Muuten tulee hulluksi.

Alla on pari vinkkiä siihen, miten punnitset itsesi ilman järjen menetystä.

#1: Painonnousu ei ole yhtä kuin rasvakudoksen lisääntyminen

Tämän asian tiesin toki jo ennestään, mutta se ei vielä yksin riittänyt järkevämmän suhteen kehittämiseen punnituksiin.

Ihmisen paino voi vaihdella päivittäin niinkin paljon kuin 2 kiloa, ilman että syynä on lihominen eli rasvakudoksen lisääntyminen. Syitä on monia: nesteen kertyminen elimistöön, kuukautiset, rankka harjoittelu, äkillinen runsas hiilarien syöminen, jotkut lääkitykset jne.

Jos siis herkuttelit viikonloppuna ja vaaka näyttää maanantai-aamuna 2 kiloa enemmän kuin viime viikolla, se ei todennäköisesti tarkoita sitä että laihdutuksesi on mennyt pilalle ja olet oikeasti lihonut kaksi kiloa.

Voi hyvinkin olla, että rasvakudosta ei ole tullut lisää tippaakaan, vaikka vaaka sanoisi mitä.

Vaa’an lukemia ei muutenkaan kannta seurata jatkuvasti siinä toivossa että luvut välittömästi  ja luotettavasti reagoivat jokaiseen suuhun panemaasi tai panematta jättämääsi ruokapalaan, sen enempää kuin johonkin yksittäiseen harjoittelukertaan tai sen väliin jäämiseen.

Itse muistan vieläkin kuinka pettynyt ja hämmästynyt olin 15-vuotiaana, kun viikonlopun pyöräilyretken jälkeen puntari näytti samaa lukemaa kuin ennen retkeä.

#2: Käytä kalorivajeen käsitettä hyväksi vaa’an lukemien tulkitsemisessa

Opin suhtautumaan vaa’an lukemiin rauhallisesti ja järkevästi vasta muutama kuukausi sitten kun rupesin ajattelemaan painonpudotusta kalorivajeen käsitteen kautta.

Esitän rautalankaesimerkin avulla mitä tarkoitan. 🙂

Kiloklubin laskurin mukaan päivittäinen kalorinkulutukseni on noin 1950 kaloria (se on itse asiassa enemmän kun lukuun lisätään liikunta). Jos siis söisin päivästä toiseen ja viikosta toiseen n. 1950 kaloria päivässä, kalorivajeeni olisi nolla (0 kcal) ja voisin olettaa painoni pysyvän jotakuinkin samana.

Laihtuakseni minun pitää lisätä kalorivajetta eli syödä vähemmän kuin 1950 kaloria päivässä. Noin viiden sadan kalorin (-500 kcal) päivittäisellä kalorivajeella voisin odottaa laihtuvani n. 0.5 kg viikossa ja kaksi kiloa kuukaudessa (viikon kalorivaje on n. 3500 kcal). Se tarkoittaa sitä, että minun siis pitäisi syödä päivässä n. 1450 kaloria laihtuakseni puoli kiloa viikossa.*

Vastaavasti voin olettaa lihovani, jos jatkuvasti syön enemmän kuin kulutan eli yli 1950 kaloria päivässä.

Miten tämä auttaa vaa’an lukemiin suhtautumisessa?

Paljonkin. Seuraan jokseenkin päivittäin syömisiäni ja merkitsen ne Kiloklubin laskuriin, joten olen selvillä siitä mikä on viikoittainen kalorivajeeni. Jos siis hyppään huomenna puntariin ja se näyttää 300  gramman nousua viikon takaiseen tilanteeseen, kohautan olkapäitäni jos tiedän että viikon kalorivajeeni on ollut vaikkapa 2500 kaloria.  En ole mitenkään mahdollista, että olisin yhtäkkiä saanut 300 grammaa lisää rasvakudosta, sanoi puntari mitä tahansa.

Silloin panen ”painonnousun” painon normaalien vaihteluiden piikkiin.

Kalorivajeiden säännöllisestä seuraamisesta on hyötyä myös herkuttelujen vaikutuksen järkeistämisessä. Oletetaan esimerkin vuoksi että herkuttelen lauantaina 1000 ylimääräisen kalorin edestä eli syön 1450 kcal + 1000 kcal = eli 2450 kaloria.

Iskeekö paniikki, jos vaaka näyttää maanantaina, että olet lihonut 1.2 kg?

Ei iske jos tiedän että kaikkina muina päivinä minulla on ollut n. 400 kalorin kalorivaje. Viikoittainen kalorivajeeni on silloin tuhannen kalorin ylityksestäkin huolimatta n. 1400 kaloria, joten painonlisäys ei ole todellinen.

Tämän vuoksi on hyvä merkitä ihan kaikki syömiset laskuriin, koska silloin saa realistisemman käsityksen siitä, kuinka suuri vaikutus jollain yksittäisellä poikkeamalla voi olla painon tai painonpudotukseen. Yleensä niillä on aika pieni vaikutus, eikä sen takia ole mitään syytä antautua tappiomielialan valtaan.

******

Tosiasia on se, että painonpudotus on varsinkin Kiloklubin systeemillä todennäköisesti hitaampi kuin mihin olet tottunut.

Vaa’an lukemat eivät mene alas tasaiseen tahtiin joka viikko ja siitä saattaa syntyä vaikutelma että paino ei laske. (Jos olet lähellä normaalipainoa tai laihdutat sen sisällä, painon putoaminen on vieläkin hitaampaa).

Minulla vaaka pyörii usein viikkokausia jonkin lukeman ympärillä ja humpsahtaa sitten äkkiä alaspäin vähän isomman grammamäärän. Esimerkiksi viimeisimmät 4 lukemaani ovat olleet jotain tällaista: 69.6 kg – 70.0 kg – 69.7 kg – 69.3 kg.

Lukemien seuraaminen on vähän kuin seuraisi ruohon kasvavan, mutta tosiasia on se että kyllä se paino sieltä tippuu kunhan tekee johdonmukaisesti oikeita asioita eli pitää syödyt kalorit suurimman osan ajasta pienempänä kuin kalorinkulutus.

Toki on mahdollista laihtua nopeammin. Itse laihduin kymmenen vuotta sitten Painonvartijoissa 13 kiloa suuremmalla kalorivajeella kuin mitä Kiloklubi suosittaa, mutta siihen syömistyyliin en palaisi vaikka joku maksaisi minulle. 🙂

******

Jos tämä postaus ei vakuuta, niin käy vielä lukemassa Katrin erinomainen postaus aiheesta Vapaudu vaa’an vallasta.

*Käytännössä en koskaan syö vähemmän kuin 1500 kaloria päivässä, paitsi ehkä joskus vahingossa.

Minkälainen suhde sinulla on itsesi punnitsemiseen?

4 Replies to “Punnitseminen ja painonhallinta: kuinka punnitset itsesi järkeäsi menettämättä

  1. Minulla on paha tapa tuijottaa vaa’an lukemia joka aamu. Ja jos olen mielestäni jumpannut “ihan hulluna” ja syönyt “terveellisesti”, hermostun heti, jos lukemat ovat jotain muuta kuin oletan.
    Toisaalta vaakaan astuminen on hyvä keino herättämään horroksesta silloin, kun paino todella on lähtenyt nousukiitoon.

  2. Ei missään tapauksessa kannata hyppiä vaa’alla päivittäin! Jos siitä ei hermot mene, niin sitten ei mistään, juuri noista Hannan luettelemista syistä.

    En ole laihduttanut muutamaan vuoteen, mutta vanhasta tottumuksesta punnitsen itseni kerran viikossa. Joskus paino saattaa olla melkein kilon vähemmän kuin edellisviikolla, toisella kerralla taas toista kiloa enemmän. Kun tarkkailee pitemmän aikavälin kehitystä, paino on pysynyt jokseenkin paikallaan, mikä onkin tavoitteeni. En laihduta, mutta yritän olla lihomatta.

    Joillekin varmaan sopii tunnontarkka syömisten merkintä ja laskeminen. Jos nyt ajatellaan kaikkia niitä kertoja, kun olen laihduttanut vähintään 10 kg, en enää parilla viimeisellä kerralla ole laskenut kaloreita. Itse asiassa laihduin kaikkein eniten silloin, kun pääperiaatteeni oli “nälkä ei saa tulla koskaan”, ja toinen lähes yhtä tärkeä “kaikkea saa syödä”.

    Mittanauha ja vaatteet ovat vaakaa paremmat mittarit hoikistumiselle. Ihan heti, viikossa tai kahdessa ei välttämättä tapahdu mitään, mutta parin kuukauden kuluttua pitäisi jo tuntua väljemmältä, siis jos energiaa menee sisään vähemmän kuin sitä kuluu.

    Jos nyt haluaisin laihduttaa, seuraisin ehdottomasti Patrik Borgin rennon painonhallinnan ohjeita. Hänen ohjeensa ovat fiksuinta ja järkevintä, mitä tältä alalta olen ikinä kuullut.

    1. Hei Jojo-täti!

      Kiitos kommentista! Jostain syystä en itse saa ikinä järkeenkäyviä tuloksia mittanauhalla (mittaan aina eri kohdasta eri kerroilla?), joten tuon puntarin lisäksi käytän nykyään valokuvia todisteena laihtumisesta ja vertaan niitä edellisiin kuviin. Kuvia otan max kerran kuussa.

      Olen varmaan laihtunut koska vakiohousut tuppaavat roikkua vyön käyttämisestä huolimatta.

      Ja on kiva kuulla että olet laihtunut siitä huolimatta ettet ole laskenut kaloreita. Itse teen sitä ainakin toistaiseksi, mutta jossain vaiheessa saatan luopua siitäkin tavasta.

  3. “Hannan luettelemista syistä” – tarkoitin tietysti Sadun luettelema syitä.

    Suokaa anteeksi, mutta eikös siskokset mene sekaisin tosielämässäkin, saatika tässä, kun ei teitä edes näe??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.