Satu
Täytin viime tiistaina 45 vuotta. Juhlistin syntymäpäivää hyvin vaatimattomasti. Tein keskellä päivää pitkän rauhallisen kävelylenkin ja söin kesän ensimmäisen Suklaapilvi-tuutin.
Mieleeni juolahti että jos elän 90-kymppiseksi kuten mummuni, minulla on vielä puolet kakusta istuttavana.
******
Juhlistaakseni synttäreitä paljastan itsestäni muutaman faktan.
#1: En ole koskaan oppinut juomaan kahvia. Olen kyllä yrittänyt useamman kerran. Juon lähinnä mustaa teetä ja suosikkiteeni on jo pitkään ollut Keisarin morsian. Juomista hyvänä kakkosena tulee Pepsi Max, tosin luulen että jos Suomessa myytäisiin dieettiversiota vaniljakolasta, siirtyisin hyvin nopeasti siihen. (Kaiken maailman kirsikka- ja sitruunakolia on yritetty tuoda Suomeen, eivätkö ne jo tajua kokeilla vaniljakolaa? Ja sen pitää olla dieettiversio, koska eivät naiset mitään täyssokeroituja limuja juo).
#2: Lapsuuden idolini oli Angelika. Näin elokuvasarjan ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana telkkarista ja rakastuin Angelikaan. Angelika oli kaunis ja hän vietti jännittävää elämää (ja hänellä oli tietysti myös hienoja pukuja). Elokuvien katsomisen jälkeen keksin kirjat ja olen tietysti lukenut ne kaikki. Ryhdyin myös lukemaan yläasteella ranskaa vain siksi että Angelika-kirjat ja elokuvat ovat Ranskasta. Merci beacoup!
#3: Minulla on hyvin laaja elokuvamaku. Katson jonkun verran laatuleffoja, mutta tykkään kovasti myös toimintaleffoista, scifistä ja fantasiasta. Tällä hetkellä odotan kiihkeästi JJ Abramsin toisen Star Trek-leffan ilmestymistä. Koska paras ystäväni ei ymmärrä toimintaleffojen perään, käyn usein katsomassa niitä hänen aviomiehensä (Die Hard meni jo överiksi. Parhaita ovat fiksusti tehdyt toimintaleffat mutta niitä tulee vastaan aika harvoin.)
#4: Pidin kerran puheen Tarja Haloselle.
#5: Olen yliherkkä äänille ja melulle. Olen ollut lapsesta lähtien. Käytän aina nukkuessani korvatulppia ja usein muutenkin. Ear Classicit ovat ehdottomasti parhaat korvatulpat.
******
Mitä aion tehdä loppuelämäni ajan?
Fyysisesti tunnen oloni paremmaksi kuin hyvin pitkään aikaan. Kuukausien hyvä syöminen, ahkera liikkuminen (erityisesti voimaharjoittelu) tuottavat tulosta. Läskikin tuntuu sulavan pikku hiljaa.
Minulla on toki vielä runsaasti tekemistä jotta pystyn 50-kymppisenä uimaan kuin kala, tanssimaan salsaa tuntikausia, tekemään miesten punnerruksia ja nukkumaan kuin tukki. Onneksi minulla on vielä 5 vuotta aikaa päästä tavoitteisiini.
Elämäni eka puoli oli kyllä sen verran ankea että haluaisin pitää hauskaa toisella puoliskolla.Ja haluaisin että elämäni muistuttaisi enemmän Angelikan elämää – orjaksi myymisen voisin kyllä jättää väliin. 🙂
Otan mielelläni vastaan ehdotuksia.
Mainiot tavoitteet loppuelämäksi 🙂 Niin ja myöhästyneet onnittelut!
Kiitos Elina! 🙂
Paljastus numero neljä kiinnostaa. Voisitko kertoa hieman enemmän, minkälaisesta tilanteesta oli kyse?
Kielten oppimisesta: minusta mikään syy ei ole huono vieraiden kielten opiskeluun, Angelika kelpaa siinä missä venäläiset klassikotkin.
Oma pitkä suhteeni brittienglannin kanssa alkoi Beatles-faniudesta vuonna 1964. Koulussa englanti alkoi vasta pari vuotta myöhemmin (jouduin saksan ryhmään vasten tahtoani), joten rupesin kotona olevan tietokirjasarjan avulla opiskelemaan itsekseni, koska halusin ymmärtää laulujen sanat. Sain lahjaksi kelanauhurin, jolla nauhoitin joidenkin brittisarjojen ääniraitaa oppiakseni oikean ääntämyksen (tämä siis tapahtui kauan ennen videoita). Koska nauhoitus tehtiin mikrofonin kanssa, piti muun perheen olla hiirenhiljaa operaation aikana. Olen myöhemmin saanut syntyperäisiltä englanninpuhujilta kiitosta ääntämyksestäni, joten ehkä vaivannäkö tuotti tulosta.
Ranskaakin olen yrittänyt oppia, mutta verbien aspektit ovat suurin kompastuskivi. En vain voi ymmärtää, miksi pitää olla monta eri tapaa sanoa ”minä menin”. Eipä silti, kreikassa on aspektien lisäksi kaksi eri konditionaalia, toinen sellaisille asioille, jotka voisivat tapahtua, toinen sellaisille, jotka ovat täysin kuvitteellisia.
Hei Jojo-täti! Puheen sisältö ja tilanne jääköön salaisuudeksi, koska se liittyy synkkään menneisyyteeni. 🙂
Kova tahto vie vaikka kiven läpi, niin kuin esimerkkisi englannin kielen opettelusta osoittaa. Valitettavasti en itse osaa ranskaa enää kovin hyvin kun englanti on niin dominoiva käytännön elämässä. Se vähän harmittaa kun näki aikanaan ison vaivan kielen perusteiden opettelemisessa.
Täälä toinen meluherkkä korvatulppien aktiivikäyttäjä!! 😀
Tulpat on nukkuessa _must_ juttu, uni on huomattavasti parempaa! Olen käyttänyt noin 15v n nukkuessa tulppia, eikä ilman tulppia osaa enää nukkua.
Mutmut, sanoisin kyllä korvanmukaan valettuja unitulppia vielä ear classicejakin paremmiksi tulpiksi nukkuessa tai kovemmassa melussa 🙂
Puolimeluisissa yleisötilaisuuksissa jne käytän itsekkin classic tulppia, tosin puoliksi lyhennettyinä jolloin muut eivät tulppien käyttöä huomaa ^^
Oletko sinä kauankin käyttänyt nukkuessa tulppia ja käytätkö ihan päivittäisessä elämässä myös tulppia?
Hei R-M!
Olen käyttänyt korvatulppia lukioikäisestä lähtien eli n. 27 vuotta (huhhuh, mähän olen ikivanha!). Käytän tulppia nukkuessani ja muutenkin jos haluan keskittyä. Käytän puolikkaita korvatulppia myös esim. elokuvissa koska äänitaso on nykyään niin kova. Sitäpaitsi inhoan jos vieressä istuvat mässyttävät ruokaa tai puhuvat. 🙂
Minkä merkkisiä korvaan muotoiltuja tulppia sä käytät? Olen kokeillut aina välillä uusia tulppia mutta sitten palannut aina Ear Classiciin.
Melkoisen kauan olet sinäkin jo tulppia käyttänyt 🙂
Nykyiset tulpat teetätin Kuuloxi:ssa jyväskylässä, menevät unitulppien nimellä.
Käytössä lähes huomaamattomat, materiaalina siis joustava silikoni joten eivät paina käytössä. Muotoonvalettuina kuitenkin pysyvät koko yön korvissa. =)
Sulla onkin edistyneet keinot käytössä! 🙂 Mun pitää panna tuo Kuuloxi ”korvan taa”.