Hanna
Kesä on taas saanut minut laiskottelemaan.
Kuvio on aivan sama kuin viime kesänä. Auringon paistaessa tuntuu siltä, että on ihan hyvä idea grillata vaikka viikon jokaisena iltana, sen sijaan, että lähtisi ähkimään jumppasalin lattialle.
Pihalla on kiva pelata mölkkyä tai krokettia tai ihan vain istua ja ihastella pihakeinussa suomalaisen kesän ihanuutta. Kun vihreät lehdet humisevat koivuissa, on pakko ihmetellä, miten täällä pohjolan perukoilla jaksetaan talvisin tehdä mitään muuta kuin vaipua talvihorrokseen.
Jostain syystä liikunnan harrastaminen on helpompaa talvihorroksen aikana. Räntäsateinen ja tuulinen pihamaa kun ei houkuttele vajoamaan aurinkotuoliin samalla tavoin kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Talvikuukausien aikana zumbassa piipahtaminen voi tuoda valoa ja piristystä pimeyteen, mutta kesällä Etelä-Amerikkalaisen kuuma tunnelma löytyy helpommin omalta terassilta.
Lueskelin viime kesän kirjoituksia, ja totesin lyöneeni hanskat tiskiin liikunnan suhteen jo kesäkuussa. Heinäkuun puolessa välissä havahduin siihen, että löhöilyllä ja kesäherkuttelulla on seurauksensa.
Tänä kesänä olen päättänyt olla himpun verran viisaampi.
Yritän pitää mielessä, että grillissä voi käristää jotain muutakin kuin jauhoista ja rasvaista makkaraa. Ja yritän muistaa, että liikkua voi myös aivan vähäsen, sen sijaan, ettei liikkuisi ollenkaan. Joko-tai asenne kostautuu kuntoilupuuhissa nopeasti, yritän tänä kesänä löytää mukavan kompromissin, sopivasti sekä liikuntaa, että löhöilyä.
Mun on kyllä helppo harrastaa liikuntaa kesälläkin – mikään ei ole parempaa kuin kävely aurinkoisena kesäpäivänä – mutta eipä mulla toisaalta ole grilliäkään. 🙂 Juuri nyt on kyllä hankalaa kuvitella olevansa Etelä-Amerikassa, mutta ehkä se siitä taas paranee. Juhannukseksi luvattiin vähän lämpimempiä säitä.
Sama täällä (kuin Sadulla), minusta liikunta on helpompaa kesällä, kun illalla riittää valoisaa aikaa pitkään ja on usein niin lämmintäkin, ettei tarvitse pakata päälle kauheasti vaatteita. Oletko kokeillut puistojumppia? Niitähän on joka kaupungissa, sekä kaupungin järjestämiä ilmaisia että kaupallisten yritysten maksullisia, ja erilaisia, zumbasta joogaan.
Tosin en itsekään ole tällä saralla kovin hyvin kunnostautunut. Vuosia ajattelin, kuinka hauskaa olisi mennä illalla puistojumppaan, mutta aina jäi menemättä, kun matka oli mukamas liian pitkä (noin 5 min pyörällä). Nyt asun ison puiston vieressä, eikä tarvitse suurin piirtein kuin astua ovesta ulos jumppaamaan päästäkseen, mutta viime kesän saldo oli tasan yksi puistopilates. Tarkoitus on tänä vuonna päästä parempaan tulokseen.
Jumpan lisäksi voi tietysti pyöräillä, uida ja soudella – vaikka näitä lajeja et ehkä pidäkään liikuntana. Olisiko suhtautumisesi liikuntaan himpun verran liian tuloshakuista ja tiukkapipoista? Kroppakin tykkää, kun otat välillä vähän löysemmin.