Satu
Mun täytyy heti alkuun täsmentää, että mun juhannus ei ollut yhtään villi. Valitettavasti.
Jännittävintä mitä minulle tapahtui oli se että nukuin Hello Kitty- paituli nurin päin ja unohdin ripustaa askelmittarin kaulaani juhannusaattona. Se on vähän kuin olisin kulkenut alasti ja sokeana koko päivän – olen niin tottunut tarkistamaan askelmittarista päivän mittaan kertyneet askeleet.
Muiden juhannus oli paljon villimpi kuin minun.
En tiedä oliko lähitienoon nuorisolla jokin kampanja menossa, mutta ainakin kahden lähialueen aidatun ja vartioidun päiväkodin leikkikentän oli valloittanut nuorisojoukko vaikka lähistöllä on useita avoimia leikkikenttiä. Sllä ne keinuivat kiikussa ja tekivät varmaan muutakin kiellettyä.
Palatessani illalla kävelyltä näin korkeintaan 13-vuotiaan teinitytön tepastelemassa läheisen matalan päiväkodin katolla. Touhulle tuli kylläkin pikainen loppu, kun vastapäisen kerrostalon ikkunasta tilannetta seurannut (aikuinen) mies karjui tytölle: ”Senkin idiootti. Heti alas sieltä!” Ja tyttöhän tuli.
Minua harmittaa lähinnä se etten itse tehnyt mitään jännittävää ja kiellettyä teini-ikäisenä. Olin todella säälittävä murkku; oikeastaan olin lapsenakin räväkämpi kuin angstisena ja estoisena murrosikäisenä!
******
Oma juhannukseni kului tylsäsäti tietokoneen ääressä. Työskentelin yhden projektin parissa joka minun on pitänyt saada valmiiksi jo muutaman viikon ajan. Toivoin saavani projektin loppuun juuri ennen juhannusta mutta suunnitelmani menivät myttyyn taas kerran.
Vietin siis juhannusaattoa pahantuulisissa tunnelmissa. Koska kesäaika on pyhitetty huonoille elokuville, telkkaristakaan ei tullut mitään katsomisen arvoista.
******
Asiasta toiseen. Nyt ei pelkästään ylävartaloni jumita, vaan myös alaselkä. Luulen että alakselkävaivat johtuvat siinä että olen innostunut vähän liikaa hyppimisestä viime aikoina. Olen lisännyt treeniini finishereitä (en tiedä miten sana pitäisi kääntää, ehkä lopettajiksi tai viimeistelijöiksi tai jotain – joka tapauksessa niiden on tarkoitus ottaa mehut pois treenin lopuksi).
Rupesin tutkimaan asiaa tarkemmin kun pohkeeni alkoivat puutua. Ja löytyihän piriformiksesta ja gluteus minimuksesta kivuliaat trigger-pisteet kun vähän kaiveli. Aiai!
Pitää näköjään rauhoittua vähän kun kroppakaan ei tykkää.
*******’
Mikä on villeitä mitä teit murkkuikäisenä?
En enää muista, mitä mahdollisesti villiä tein murkkuna, siitä on niin kauan. Todennäköisesti en yhtään mitään, kapinointini jäi lähinnä verbaaliselle tasolle niin kotona kuin koulussakin. Koulutunteja häirittiin supisemalla ja lappuja lähettelemällä, ”hurjimmillaan” laput oli kirjoitettu peilikirjoituksella asiaankuulumattomien hämäämiseksi.
Olen aina kapinoinut kaikenlaista pakkojuhlimista vastaan ja viettänyt lukuisia vappuja ja uusiavuosia selvinpäin. Juhannuksia vähemmän, koska olen yleensä niihin aikoihin lomalla, ja loma-aikaan kuuluu tietynasteinen tissuttelu. Tänä vuonna olisi hyvin saattanut käydä niin, että olisimme viettäneet keskikesän juhlan kotona, mutta sekin olisi minulle passannut vallan mainiosti. Olen aikoja sitten ylittänyt iän, jolloin raju juhliminen (= hillitön ryyppääminen ja kännissä hilluminen) oli minusta hauskaa. Nykyisin alkoholista haetaan lähinnä rentoutusta, ei tekosyytä huonoon käytökseen.
Hei! En itsekään piittaa ”juhlimisesta” (se ei vastaa käsitystäni hauskanpidosta) mutta jotain muuta olisin mielelläni tehnyt…