Hanna
Viimeksi murehdin sitä, että en ehdi liikkua tarpeeksi säännöllisesti, enkä nykyisen kaltaisella kuntoilurytmillä tule milloinkaan saavuttamaan hyvää mieltä mullistavampaa lopputulosta.
Myönnän, että olen palaillut kesätauolta laiskanlaisesti, enkä ole vielä tehnyt asialle yhtään mitään, mutta ehkä pitäisi tehdä.
Koska elämä on kiireistä, kuvittelen, että ratkaisu aikapulaan voisi löytyä arjen piirun tarkasta aikatauluttamisesta. Äidin liikuntavuorot voisi kai aikatauluttaa kalenteriin samalla tavalla kuin kaiken muunkin. Tällä hetkellä perheemme liikkeitä ohjaa seinäkalenteri, johon merkitään lasten hoitopäivät, työmatkat, juhlat ja syntymäpäivät, harrastuspäivät ja muut tapahtumat, jotka eivät ole aivan jokapäiväisiä.
Jos asiaa ei ole merkitty kalenteriin, on hyvin todennäköistä, että se katoaa mieleni sopukoista jälkeä jättämättä kuin laiva Bermudan kolmioon.
Tänä syksynä esikoinen aloittaa koulun, joka myös mutkistaa asioita jonkin verran. Ehkä joudumme hankkimaan seinäkalenterin tilalle ajanhallintataulun, joka kertoo, kuka vie, ketä vie, minne vie ja milloin? Samaan tauluun voisi aikataluttaa säännölliset jumppavuoroni.
Voisi toimia, mutta aikatalun laatiminen kuulostaa rasittavalta 🙂
Joskus mietin, mitä ihmettä tein iltaisin ennen kuin velvollisuuteni oli raivata pyykkivuoria, siivota paperisilppusotkuja ja tehdä ruuaksi jotain muutakin kuin teetä ja leipää. Taisin vain maata sohvalla ja tuijottaa televisiota. Syy sohvasyöppönä viettteyihin vuosiin taisikin olla olemattomien velvollisuuksien ja loistavan aineenvaihdunnan yhdistelmä, joka salli pelkän oleilun ilman rasittavia aikatauluja 🙂
Eihän siinä mitään menetä jos kokeilet jumppien lisäämistä aikatauluun. Mä muistan vieläkin että Ninalla ja Rikkillä oli koko seinän korkuin ja useamman kuukauden kattava aikataulu kun ne oli lähdössä asumaan Kiinaan. Ja niillä ei ole edes lapsia!
Jos mä yrittäisin elää sun elämää mä varmaan tuupertuisin rasituksesta jo ensimmäisen viikon jälkeen. 🙂