Satu
Lokakuun fiilikset ovat olleet huomattavasti latteammat kuin syyskuun.
Viime kuussa kokemani innostus johtui varmaan osaksi siitä että projekti oli uusi, mutta ehkä siihen vaikuttavat myös valitsemani lupaukset. Joko lokakuun lupaukset eivät ole aivan yhtä onnistuneita kuin syyskuun tai sitten vain ahnehdin niitä liikaa.
Vika voi olla myös siinä, että valitsemillani lupauksilla ei ole yhtenäistä teemaa – paitsi se, että minun oli alussa tarkoitus keskittyä poistamaan selviä onnellisuuden esteitä elämästäni – kuten kroppaani pesiytyneitä krempat ja vinksahtaneet ajatustavat.
Gretchen Rubin valitsi aina lupauksensa ja tekemisensä niin, että kullakin kuukaudella oli yksi teema kuten ystävyys, vapaa-aika, vanhemmuus tai raha-asiat.
Saattaa olla etten aseta marraskuulle ollenkaan uusia lupauksia vaan keskityn vanhojen lupausten ja siihen, että niistä tulee oikeasti pysyvä osa elämääni. Joulukuussa voisin keskittyä sitten johonkin yhtenäiseen teemaan.
*******
Uusista lupauksistani on yllättäen toiminut parhaiten ”Haasta itsesi”.
Valitsin haasteeksi yhden isohn ammatillisen projektin, jota olen aikaisemmin tehnyt aika sattumanvaraisesti. Näyttää siltä, että aikarajan (lokakuun loppu) asettaminen projektille tosiaan toimii. Olen työskennellyt projektin parissa pienissä pätkissä melkein joka päivä ja tulosta on jo näkyvillä. Asetan varmaan itselleni jonkun rajatun projektin marraskuuksikin.
Liiku fiksummin -lupauksen puitteissa olen keskittynyt muutamien rempallaan olevien asioiden korjaamiseen. Olen alkanut pitää treenipäiväkirjaa ja yritän ahkerasti oppia aktivoimaan ”nukkuvia” lihaksiani – mm. pakaralihaksia, poikittaista vatsalihasta, syviä kaulalihaksia ja alempaa epäkäslihasta.
Treenipäiväkirjan pitäminen oli helppo aloittaa sen jälkeen, kun annoin itslleni ensin luvan ostaa uuden vihkon sitä varten. 🙂
Nukkuvien lihasten aktivoiminen vaatii huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä – olen tehnyt niin paljon clam-liikkeitä pakaralihaksten aktivoimiseksi, että olen saanut niistä kohta tarpeeksi loppuelämäkseni.
Olen opetellut ottamaan etäisyyttä negatiivisiin ajatuksiin mm. ns ajautkset lehdille –tekniikalla. Siinä asetetaan päähän tulevat ajatukset ja mielikuvat virrassa soljuville lehdille – minulla ne olivat syksynkeltaisia vaahteranlehtiä). Jonkin verran harjoiteltuani totesin kuitenkin, että lehdet ovat liian pieniä minun ajatuksilleni ja korvasin ne hihnalla eteenpäin kulkevilla tarjottimilla.
Aina kun jokin ajatus tulee mieleen, pistän sen tarjottimelle ja työnnän sen eteenpäin. Tarjottimella on viipottanut runsaasti ”Tää on tylsää!” ja ”En mä osaa tätä” –ajatuksia.
Pahnanpohjimmaisena tulevat ”Ylös ja liikkeelle” ja ”Kokeile jotain uutta” lupaukset. Ensimmäisessä olen onnistunut n. 50-prosenttisesti, mutta olen kokeillut jotain uutta vain kerran vaikka minulla on pitkä lista asioita joita voisin kokeilla. Kävin tanssimassa Kinopalatsin tanssikoneessa alkuviikosta. Kokeilu oli valitettavasti pannukakku – ”tanssin” loputtua näytössä luki teksti Failed.
Syytän epäonnistumisesta lyhyitä jalkojani ja ehkä myös sitä, salsa-harrastuksen aloitettuani olen alkanut kuvitella olevani erityisen vikkeläjalkainen. 🙂