Kumottu: 2 estettä liikunnan aloittamiselle

Mainitsemani esteet liikunnan aloittamiselle ovat todellisia, mutta olen silti sitä mieltä että ne ovat enimmäkseen omassa päässä ja johtuvat osaksi siitä, että ihmisillä on taipumusta tehdä asioista liian monimutkaisia.

Este#1: Minulla ei ole aikaa liikkua

Ajan vähyys on yleinen ongelma uraa tekevillä ihmisillä ja pienten lasten vanhemmilla. Aika menee työntekoon ja sukkulointiin työn, kodin ja hoitopaikkojen välillä. Liikunnan sovittaminen arjen rutiineihin on usein tärkeysjärjestyksessä viimeisenä.

Liikunnan sisällyttäminen osaksi arkea ei ole kuitenkaan niin vaikeaa, varsinkaan jos luovut ajatuksesta, että liikuntaa pitää harrastaa tietyssä paikassa kodin ulkopuolella ja tarkkaan märitellyn ajan. Ei ole olemassa sellaista sääntöä, joka määrää että liikkua voi vain menemällä kuntosalille tai jumppiin tai että liikunnan pitää kestää vähintään 45 minuuttia putkeen.

Kiireiseenkin viikkoon voi saada mahtumaan yllättävän paljon fyysistä aktiivisuutta, jos ripottelee liikuntaa sinne tänne ja lisää joka väliin mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa.

Esim näin:

• 10 min kahvakuulajumppa aamulla
• 20 minuuttia jumppavideon mukana treenaamista
• 15 minuuttia kuntopyörän päällä iltauutisia katsoessa

Itse sovellan tätä periaatetta niin että talvisin ja huonolla säällä jumppaan usein Exercise-tv:stä löytämäni 20 minuuttia pitkän ”kävelyjumppavideon” tahdissa. Tässä on lisäksi se hyvä puoli, että koska liikun kotona, minulta ei uppoa lainkaan aikaa matkoihin ja voin treenata silloin kun minulle sopii.

Muunnelma tästä esteestä on toteamus olen liian väsynyt jaksaakseni liikkua.

Kaikki energia tuntuu menevän arjen pyörittämiseen. Mutta kuten Hanna on todennut, energian puute johtuu todennäköisemmin juuri liikunnan puutteesta kuin toisin päin.  Voin taata että  jos teet istumatyötä ja käytät kaiken vapaa-aikasi istumiseen autossa tai eri ruutujen edessä, se syö sinusta kyllä viimeisetkin energian rippeet.

 

Este #2: Vihaan liikuntaa

Vihaan liikuntaa tarkoittaa usein sitä, että sinulla on huonoja kokemuksia koululiikunnasta. Myönnän etten itsekään hirveästi nauttinut Cooperin testin juoksemisesta rapakuntoisena 14-vuotiaana. Puhumattakaan siitä että minulla oli todellisia vaikeuksia metrin edes rajan ylittämisestä korkeushypyssä, eikä minua taatusti koskaan valittu ensimmäisenä mihinkään joukkueeseen. 🙂

Minusta ei onneksi kuitenkaan tullut liikunnanvihaajaa, osaksi koska etsin itselleni myöhemmin lajeja joista nautin, kuten baletin.

Jos et enää käy koulua, voit vapaasti valita itsellesi sopivat liikuntalajit.

Tässäkin on mielestäni usein kyse mielikuvituksen puutteesta.

On täysin mahdollista, että kuntosalilla ja jumpissa käyminen tympäisee sinua, mutta oletko varma että vihaisit myös soutamista, geokätköilyä, suunnistamista, trampoliinissa pomppimista, suppausta, tai chitä, pyöräilyä, hiihtämistä, lentopalloa, sulkapallon peluuta, zumbaa, tanhuamista, balettia – lista on loputon.

Jotkut ihmiset nauttivat liikunnasta vain kun sitä voi harrastaa seurassa. Tätiini ovat keksineet tähän luovan ratkaisun vaikka asuvat eri puolella maata. Sunnuntain kävelylenkit sujuvat rattoisasti kun voi puhua siskon kanssa (eikä tule edes kalliiksi jos hyödyntää euron sunnuntaita tai vastavaa systeemiä).

Jos liikunnan aloittaminen ottaa koville, voit aina yrittää soveltaa Kaizen-mentelmää liikunnan harrastamiseen.  Ja jos olet todella hardcore liikunnanvihaaja, niin kannattaa muistaa myös se, että kropallesi kelpaa kaikki fyysinen aktiivisuus – kävelemisestä ja pihatöistä aina puutarhanhoitoon.