Satu
Minulla oli viime keskiviikkona eka laulukeikka Työväenopiston kuoron kanssa.
Lauloimme kolme kappaletta: Unto Monosen Satumaan, jazzahtavan kolmiäänisen Kulkuset ja Kuului laulu enkelten.
Ilmeisesti lauloimme hyvin koska opettajmme Katja sai jälkeenpäin kollegoiltaan onnitteluja siitä kuinka hyvin me laulamme vaikka kuoroon pääsee kuka tahansa.
Suuri osa kiitoksesta menee tietenkin Katjalle itselleen, joka on opettanut meitä perusteellisesti ja pannut kakkosäänen säestyksen verkkoon jotta voimme harjoitella laulamista kotonakin.
Nykyään ilahdutan aina välillä naapureitani harjoittelemalla kappaleita kotona. Onneksi minulla ei ole erityisen läpitunkeva ääni. 🙂
********
Olen laulanut kuorossa vasta 4 kuukautta ja se mikä minua eniten uudessa harrastuksessa yllätti on sen ruumiillisuus. Se että salsa on ruumiillinen harrastus ei tietenkään ollut yllätys, mutta se että laulaminenkin on niin läpikotaisesti ruumiillista oli minulle uutta.
Viikoittaisista 1,5 tunnin kuoroharjoituksista suuri osa menee kropan lämmittelyyn ja äänenavausharjoituksiin. Laulunopemme Katja käyttää paljon aikaa sen opettamiseen, mistä äänen ja hengityksen pitäisi saada alkunsa. Kouluttamattomana laulajana olen laulaessani yrittänyt ”pakottaa” ääntä ulos suusta ylävartaloa, kurkkua ja äänihuulia käyttäen.
Syksyn aikana olen oppinut että hengitysilman pitää soida muissakin pään rakenteissa kuin suun etuosassa. Leuan pitää olla rento eikä jännittynyt, ja on hyvä jos kasvoilla on pitkästyneen seurapiiriladyn lievästi hyvittunut ilme. Puhumattakaan siitä, että kunnollinen hengitys saa alkunsa alavatsasta ja pakaroista saakka. 🙂
Jos joskus olet ihmetellyt miksi laulajat vääntelevät naamaansa kummallisesti laulaessaan, se johtuu vain siitä että he yrittävät tuottaa kaunista lauluaääntä. Mullakin on jo lähes oopperalaulajan elkeet. 🙂
Kuorolaulutunneista suuri osa kuluu meillä yleensä jalkojen päällä – me laulamme usein niin että kävelemme ympäri luokkaa. En oikein osaa edes harjoitella laulamista istuen, koska istuessa yläkroppa menee helposti lysyyn ja silloin on vaikea tuottaa kunnollistä lauluääntä.
Laulutekniikkani on mielestäni selvästi parantunut syksyn aikana ja välillä oikein ihmettelen voiko minusta päästä tuollaista ääntä ulos. Tosin minulla on yhä runsaasti parantamisen varaa – hautajaisissa laulamani Herran kädellä lipsahti ainakin kerran väärään säveleen.
*******
Olen tullut siihen tulokseen että kumpikin tänä syksynä aloittamani harrastus – salsa ja kuorolaulu – ovat olleet nappivalintoja. Pohdittuani asiaa totesin että ne ovat täydellinen vastapaino muulle elämälleni, jossa korostuu aivojen käyttö ja oman pään sisällä eläminen.
Salsa ja kuorolaulu pakottavat minut ulos omasta päästäni ja elämään nykyhetkessä.
*******
Taidan panna äidin ja Hannan tyttöjen kanssa kunnon joululaulujamit pystyyn kun menen viettämään joulua kotiin. 🙂