Satu
Salsaopettajamme Matias palasi takaisin opintomatkalta Oxfordista, joten lauantaina oli ensimmäinen kunnon salsatunti viime viikon sähläyksen jälkeen.
Tunnilla on nyt paljon oppilaita joita en tunne ennestään (siirryin alkeistasolta keskitasolle) ja jotka puheiden perusteella harrastavat muitakin tansseja kuin salsaa.
Todella hyviä tanssijoita löytyy myös ja kadehdin niitä jotka osaavat kunnolla käyttää lantiota ja ylävartaloa. Omat liikeeni muistuttavat paikoin enemmän robottikävelyä kuin tanssia.
Koskahan pystyn itse samaan? (Jossain vaiheessa vannoin että muutamaan vuoteen ei ole asiaa tanssimaan julkisesti….) Tarkoitukseni oli kesällä harjoitella erityisesti lantion käyttöä mambo-askeleessa mutta unohdin sen kokonaan, joten lantioni on yhtä jäykkä kuin keväälläkin. Nopeassa salsassa pystyn tekemään ehkä yhden kolmesta lantion napautuksesta.
Lauantain tunnilla oli menoa ja meininkiä ja puolentoista tunnin jälkeen tukkani oli märkä kuin olisin juuri käynyt suihkussa.
******
Sunnuntaina totesin että pitää panna sekä jalat että asunto salsakuntoon.
Olen unohtanut käyttää kovettumavoidetta joten jalkoihin on kasvanut taas kovettuneita patteja. Ei niillä muuten ole väliä mutta ne näyttävät aika kummallisilta, vähän kuin ylimääräisiltä ilmatyynyiltä. Pyöräytin satsin itse kehittämääni kovettumavoidetta (vaseliinista ja salisyylihappoa) ja hieroin sitä kinttuihin.
Asunnon laittaminen salsakuntoon tarkoitti sitä, että karsin ja tiivistin sängyn vieressä olevia kirjatorneja (4kpl) jotta saisin lisää tilaa harjoittelulle. Tiivistin myös sitä kasaa, jossa lojuu jumppakuminauhoja, käsipainoja ja muuta treenivälieneistöä koska se on levinnyt vähän joka suuntaan.
Salsaharrastus vaati ensimmäisen kuolonuhrin eilen. Pistin pystyyn pienet salsat ja jossain vaiheessa huomasin että lattialla pökerryksissä hoperrellut kärpänen oli liiskaantunut maton hapsuihin.. R.I.P. 🙂
Mälsistä fiiliksistä ei ole ollut tietoakaan sitten lauantain salsatunnin.