Satu
Syksy on tullut.
Huomasin tänään aamulla että keittiön ikkunasta näkyvät koivut ovat muuttuneet keltaoransseiksi yön aikana.
Toinen varma syksyn merkki on se, että talitintit alkavat istuskella keittiön ikkunan karmiin kiinnitetyn lämpömittarin päällä. Se on niiden mielipaikka (muutaman kerran on käynyt niin, että talitintti tulee sisälle avoimesta ikkunasta ja lentelee sitten jonkin aika paniikissa ympäriinsä kunnes saan sen ohjattua ulos!).
Tällä viikolla missasin kummatkin harrastukseni – sekä kuoron että salsan.
Tulin torstaina kotiin vähän neljän jälkeen ja olin heikosti nukutun yön jälkeen niin väsynyt että kellahdin sängylle ja päätin vähän ”levätä” ennen kuin lähden kuoroon. Ei olisi pitänyt laittautua makuulle ollenkaan, koska heräsin puolentoista tunnin päästä enkä viitsinyt enää lähteä tunnille koska suurin osa tunnista olisi ollut jo ohi.
Salsan onnistuin missaamaan kun heräsin lauantaiaamuna – jo toisen huonosti nukutun yön jälkeen – migreenin poikaseen ja heitin huiviin estolääkkeen. En viitsinyt lähteä siinä tilassa salsaamaan. Vähän potuttaa tunnin väliin jääminen, koska salsahan on elämän parasta huumetta– tanssihuumetta siis! 🙂
Sama tietysti pätee myös kuorossa laulamiseen.
Olen viime aikoina postannut aika harvakseen, koska elämässäni tapahtuu tällä hetkellä kaikenlaista eikä minulla ole hirveästi paukkuja bloggaamiseen. Elämäntavatkin ovat joinakin päivinä rempallaan, mutta olen yrittänyt suhtautua asiaan tyynesti.
Päätin että tällä hetkellä minulle saa riittää se, että yritän pitää kiinni suht järkevistä syömis- ja liikkumistavoista ja keskityn siihen, että teen mieluummin vaikka pari kertaa viikossa lyhyitä 15-20 minuutin voimaharjoittelutreenejä kuin luovun hässäkän takia niistä kokonaan.
Toisin sanoen vietän syksyä ylläpitomoodissa.