Satu
Törmäsin pari viikkoa sitten kirjastossa kirjaan nimeltä Elämä kuntoon 5:2 –metodilla (Emma Cook). Ääni pääni sisällä sanoi että että siinäpä on taas yksi typerä opus joka ohjaa elämäntapamuutoksen tekemiseen, mutta päätin kuitenkin lainata kirjan.
Moni jo varmaan tietääkin 5:2 –laihdutusmetodin, jossa kahtena päivänä viikossa syödään 500-600 kaloria päivässä ja muina päivinä normaalisti. * Elämä kuntoon-kirjassa viiskakkostaminen laajennetaan muille elämänalueille kuten kuntoiluun, rahankäyttöön, alkoholin nauttimiseen, ruutuajan rajoittamiseen, parisuhteen hoitamiseen, aikaansaamiseen, murehtimisten vähentämiseen ja ympöristötekohin.
Kirjan on kirjoittanut brittitoimittaja Emma Cook, joka kokeili 5:2-dieettiä hyvin tuloksin ja päätti sitten kokeilla ideaa muillakin elämänalueilla. Cook pohtii:
Aloin miettiä, oliko 5:2 periaate liian hyvä rajoitettavaksi pelkkään painonpudotukseen. Olisiko sitä mahdollista soveltaa muuhunkin? Miksei pienen rajoittamisen ja täyden vapauden vuorottelu voisi toimia kaikilla elämänalueilla, jolla haluamme parantaa tapojamme ja tottumuksiamme? (s. 11).
Kirja on aika kevyesti kirjoitettu mutta idea on mielestäni erittäin fiksu koska usein elämäntapamuutokset kaatuvat siihen että muutokset ovat liian suuria.
Ainakin minun paljon helpompi hyväksyä ajatus että keskityn jonkin elämäni osa-alueen parantamiseen kahtena päivänä viikossa seitsemän sijaan. Jos sanoisin itselleni että huomisesta lähtien etten enää roiku liikaa sosiaalisessa mediassa tai netissä, lannistuisin heti ensimmäisen takapakin tullessa. Ruutuajan rajoittaminen parina päivänä viikossa tuntuu sen sijaan kohtalaisen helposti toteutettavalta ajatukselta.
Aion kokeilla metodia parilla kolmella elämänalueella, todennäköisesti ainakin rahankäytössä, ruutuajan rajoittamisessa ja aikaansaamisten lisäämisessä. Kuntoilussa minulla on jo toimiva rutiini johon en kaipaa tällä hetkellä muutoksia.
Cookin kirjassa on ehdotuksia siitä miten elämänalueella voi tehdä muutoksia.
Kahtena rajoitetun rahankäytön päivänä käytetään tietysti rahaa niin vähän kuin mahdollista (jos uskaltaa, voi jättää kortit ja käteisen) ja näin vältellään impulssiostojen tekemistä. Kumpanakin päivänä on myös tarkoitus käyttää jonkin verran aikaa säästöjen etsimiseen (esim. sähkösopimuksen kilpailutus, turhien vakuutusten lakkauttaminen tms. ) tai sen keksimiseen, miten voisi ansaita vähän enemmän rahaa.
Itse luulen että voisin saada ruokaostoksista suuriakin säästöjä suunnittelemalla paremmin ateriani ja ottamalla huomioon kaiken sen mitä kaapeissa jo on.
Olen aikaisemminkin kokeillut ruutuajan rajoittamista mutta siitä ei ole koskaan tullut pysyvää tapaa. Odotan mielenkiinnolla minkälaisia seurauksia kokeilulla on: mahtaakohan minulla taas olla aikaa kotini säännölliseen siivoamiseen kun aika ei mene turhaan netissä roikkumiseen? Tässä kohtaa tulee mieleen netissä! lukemani toteamus että ”jos koti on siisti niin se tarkoittaa sitä että laajakaista on rikki”.
Nyt pitäisi vain päättää minä viikonpäivinä teen mitäkin.
********
Opin kirjasta yhden kiinnostavan faktan: 40 tunnin työviikko (ja kaksipäiväiset viikonloput) saivat alkunsa autonvalmistaja Henry Fordin tutkimuksista tehtaallaan: ihmisten tuottavuus on korkeimmillaan kun he tekevät n. 40 tuntia töitä viikossa. Jos työmäärää yrittää lisätä yli 40 tunnin, työteho laskee kohta niin paljon, että lisätyötunneista ei ole mitään hyötyä.
Se kannattaisi välillä itse kunkin muistaa kun on niin helppo ajatella että pitäisi koko ajan tehdä enemmän ja enemmän.
*Kokeilin itse viime syksynä 5:2-tyylin mukaista paastopäivää jonka aikana syötiin vain 500 kaloria. Kokeilu ei ollut mikään suuri menestys, koska menetin yöuneni ja olo oli kuin yliaktiivisella Duracell-pupulla.