Suklaamuna ja eka punnitus

Suklaamuna

Nautin kiirastorstaina pääsiäisen kunniaksi yhden suklaamunan.

En yleensä ostele suklaamunia, joten kyselin ensin Hannan mielipidettä. Hannan mielestä Mignon- ja Kinder ovat parhaita, mutta minun mielestäni Mignon-muna on vähän liian tömäkkää tavaraa ja Kinder-munat taas tylsiä ja kalliita.

Päädyin ostamaan Fazerin vaaleanpunaisen munan, koska munan pitää olla nätti myös ulkoa ja Fazer on taattua laatukamaa. Munan sisältä löytyi pieni vaaleanpunainen jänis ja olin oikein tyytyväinen makuun. (Harmi vain ettei suklaamunista enää löydy jalokivisormuksia niin kuin 70-luvulla!)

Muna heitti torstain herkkupallon punaiseksi, mutta kalorit jäivät silti miinukselle.

******

Loppuviikon jännitysnäytelmä oli ensimmäinen punnitus. Tai itse asiassa niitä oli kaksi: virallisena punnituspäivänä eli perjantaina puntari näytti 71.6 kg (eli +0.5 kg). En oikein uskonut että oikeasti olisin pulskistunut,  joten toistin punnituksen lauantaina, jolloin puntari näytti 70.6 kg.  Eli puoli kiloa putosi ekalla viikolla.

Ihan hyvä ensimmäisen viikon tulos kun ottaa huomioon kuinka pieni päivittäinen kalorivajeeni on. Silti minusta tuntuu jo siltä, että läskit sulavat ja housutkin mahtuvat aavistuksen verran paremmin päälle…

Toinen ei niin kiva toimenpide oli se, että otin ekat seurantakuvat digikameralla. Ahtauduin tavoitehousuihini ja otin varmaan 30 kuvaa itsestäni eri kulmista.  Kuvista näkyikin hyvin kuinka pulskaksi keskivartaloni on päässyt. Seuraavat kuvat otan n. kuukauden kuluttua ja niistä pitäisi jo näkyä mistä rasva on sulanut.

******

Saisi tämä sää jo tästä lämmetä. Eilen illalla pyörittelin silmiäni epäuskoisena kun taivaalta vaan puski lunta. Teki mieli huutaa ”Hei nyt on jo kevät!

2 Replies to “Suklaamuna ja eka punnitus

  1. Joo, toi painon vaihteleminen voi tehdä hulluksi, jos ei ymmärrä miten turvotus, täyttyneet glykogeenivarastot ja suolen “biomassa” voivat lisätä helposti painoa jopa yli kilon päivässä tai parissa. Oletko ottanut myös mittanauhalla mitat? Mun kokemus on se, että usein vaikka paino ei tipu, mitat voivat silti pienentyä. Tsemppiä!

  2. Tässä tapauksessa oli varmaan enimmäkseen kyse suolen biomassasta. 😉

    En itse asiassa ole ottanut mittoja mittanauhalla, koska en (kai) onnistu ikinä ottamaan mittoja samasta paikasta. Vaikka housut pyörisivät jaloissa, mittanauha näyttää kuin mikään ei olisi muuttunut. Olen joskus miettinyt pitäisikö tatuoida ihoon pysyvästi mittojen ottamiskohdat tai jotain niin ottaisi ne ainakin aina samasta kohdasta.

    Sen takia otin toiseksi seurantamenetelmäksi kuvat. Olen ennenkin käyttänyt niitä ja niissä se hoikistuminen näkyy hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.