Satun laihdutusprojekti – 10 sääntöä

Asian kypsyttely on vienyt minulta ikuisuuden, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki palat ovat vihdoin loksahtaneet paikoilleen: olen valmis käärimään hihat ja aloittamaan laihdutusprojektin ilman, että mikään osa minusta haraa vastaan.

Olen jo itse asiassa aloittanut. Olen taas merkkaillut syömiseni Kilokubin palveluun ja vaikka se ei ollutkaan alkuun kovin kivaa, olen myös alkanut taas käydä säännöllisesti puntarilla. Koska uskon että laihduttamiseenkin pätee sanonta, että kunnolla suunniteltu on puoliksi tehty, laadin jonkinlaiset säännöt projektilleni.

1. Pyrin siihen, että syömisen laatupallot ovat vihreitä 80% ajasta
2. Nälkää ei ole tarkoitus nähdä
3. Jos olen usein nälkäinen iltaisin, minun pitää tarkistaa syömiseni
4. Joka päivä saa syödä vähän herkkuja
5. Matkoilla ja juhlapyhinä voin syödä mitä huvittaa
6. Yritän suhtautua ”retkahduksiin” filosofisesti
7. Syön ruokaa joka maistuu hyvältä, en laihdutuspöperöitä
8. Kokeilen säännöllisesti uusia reseptejä
9. Mittaan edistymistä viikoittaisilla punnituksilla ja ottamalla valokuvat kropasta kerran kuussa
10. Hymyä huuleen – tämä ei ole mikään kurttuotsaprojekti!

Viime perjantain punnituksessa painoin 71.1 kg (BMI 29.6).

Tavoitteeni on sulattaa läskiä niin paljon, että mahdun mukavasti koon 38 tavoitehousuihin (jolloin painan ehkä n. 58 kiloa). Tarkkaa kilotavoitetta on vaikea antaa, koska aion lisätä jossain vaiheessa painoharjoittelun määrää ja lihashan tunnetusti painaa enemmän kuin läski mutta menee pienempään tilaan.

Sitä paitsi hyvin maltillisessa laihdutuksessa puntari saattaa käyttäytyä matkan varrella oikukkaasti, vaikka rasvaa palaisi kropasta koko ajan. Sen takia seuraan edistymistä myös valokuvilla, koska niistä näkee paremmin mistä se läski palaa.

Kiloklubin laskurin mukaan minun olisi mahdollista pudottaa 13 kiloa 7 kuukaudessa, jos pitäisin päivittäisen kalorivajeen n. 490 kalorissa. Oikeasti projekti kestänee kauemmin, koska päivittäinen kalorivajeeni on yleensä pienempi eli n. 300-350 kaloria. Harrastan jo nyt liikuntaa kohtuullisesti ja näkisin vain nälkää, jos yrittäisin syödä minimisuosituksen mukaisesti.

Arvelen, että projekti vie oikeasti ainakin 10 kuukautta, ja ehkä enemmänkin jos paino oikein jumittaa paikoillaan.

*******

Muistaako joku vielä, kun yritin alkuvuodesta syödä kurinalaisemmin?  Ja miten se kokeilu päättyi surkeasti; rupesin ”mättämään” herkkuja.

Olen nyt päätynyt sellaiseen kompromissiin, että laihdutuksen aikanakin minun ruokavaliooni pitää mahtua pieni määrä herkkuja. Yleensä se tarkoittaa sitä, että syön kolme palaa mieliherkkuani eli Fazerin Marianne-suklaata päivässä. Siitä kertyy n. 119 kaloria päivässä, mikä ei maailmaa paljon heiluta suuntaan eikä toiseen.

Olen harrastanut päivittäistä suklaansyöntiä nyt jo jonkin aikaa ja se tuntuu toimivan hyvin. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ne kolme suklaanpalaa toimivat minulla kuin lapsen turvariepu: kunhan saan joka päivä jotain pientä hyvää, oloni on turvallinen.

Silkkaa psykologiaa siis!

Ja syystä tai toisesta syömisten merkitseminen Kiloklubin järjestelmään ei ole enää aiheuttanut minulle sellaista ahdistusta kuin vielä alkuvuodesta.

Jos satunnaista lukijaa kiinnostaa tietää mitä dieettiä noudatan, niin vastaus on että en mitään. Pyrin siihen että ruokani on laadukasta (Kiloklubin kriteerien mukaan), syön säännöllisiä aterioita ja että useimpina päivinä kalorivajeeni olisi ainakin se -300 kaloria.