Treenitaukoni on kestänyt jo yli kolme viikkoa!
Liikuntarytmi meni lomaillessa täysin sekaisin ja lomalta palattuani sairastuin sitkeään flunssaan, joka on pitänyt minut jumppasalien ulkopuolella.
Pääsiäinen kuluikin sohvan nurkassa puputtamalla suklaamunia ja katsomalla Titanic-aiheisia elokuvia. Ihmeellistä kyllä, paino ei ole laiskottelusta huolimatta ampaissut nousuun, mutta toisaalta en haluaisi lähteä mittaamaan vyötärön ympärystäni juuri nyt.
Uuteen vauhtiin pääseminen tuntuu vaikealta eikä kuntoprojektini ole koskaan aikaisemmin tainnut olla näin kovassa vastatuulessa. Olin ihan oikeasti aikeissa mennä tänään jumppaan, mutta tarjolla olisi ollut vain joogaa, joka ei jostain syystä kuulostanut yhtään houkuttelevalta, joten päätin kätevästi siirtää jumppailuni huomiseen 🙂 Ennen kuin huomaankaan taidan löytää itseni taas iltaisin sohvalta pää sipsipussiin piilotettuna. Jälleen kerran ennen ja jälkeen kuvista olisi hyötyä motivaation kohottajina!
Kun itse olen vetelehtinyt näyttää kuntoremontti-intoni siirtyneen vaivihkaa aviomieheeni.
Hyvää ruokaa ja juomaa rakastavan miehen maailma nimittäin järkkyi pahasti lomalennolla Kanarian saarille, kun mies tajusi lentokoneen pöytää alas laskiessaan, että vatsa peitti 1/3 pöytätilasta. Mies kertoi tuolloin tuumineensa, että jotain on tehtävä, joko vatsalle tai lentokoneelle, ja tämän seurauksena perheessämme on nyt aloitteleva karppaaja! Karppaaminen sopii miehen lajiksi erityisen hyvin siitä syystä, että lihasta ei laihdutusponnisteluiden vuoksi tarvitse luopua.
Ja kun mies on kerran ryhtynyt karppaamaan, lupaan minäkin mennä jumppaamaan heti huomenna!
Mä kiellän sua hukuttautumasta sipsipussiin, muuten mä olisin ihan yksin täällä! 🙂 Ja nytkin ehtii vielä ottaa niitä ennen ja jälkeen kuvia..
Kyllä se jumppainto sieltä palaa! Mullakin on ollut tässä laiskoja päiviä, mutta sitten puolipakolliset kävelyt eri paikkoihin asioita hoitamaan ovat taas virkistäneet ja aamujumppakin on palannut kuvioihin kuin huomaamatta.
Koko elämähän on aaltoilua, välillä liikutaan lujaa ja sitten taas syödään sipsiä. Mun on mahdotonta pyrkiä hampaat irveessä johonkin kuvitteelliseen tasapainoon. Heilahteluja tulee ja otan huipuista ilo irti!