Super-täti kyläilee

Pari viikkoa sitten lähdin viikonloppureissulle Pohjanmaalle. Reissun tarkoituksena oli osallistuminen Hannan nuoremman tytön, I:n 4-vuotissynttäreille. Matka oli erinomaisen hauska mutta myös opettavainen.

******

Ennen lähtöä äiti meilasi minulle seuraavan Esa Saarisen lausahduksen:

Ihmisiä jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

Se osui ja upposi minuunkin ja uhosin äidille tekstarilla, että minusta tulee harvinainen 44-vuotias, joka panee itsensä peliin ja uhkuu sisäistä hehkua. (Hannan tyttäret ovat erinomainen esimerkki siitä miten alle 7-vuotiaat elävät – täysillä.)

******

Heti junasta astuttuani Hannan tytöt S ja I ottivat minut hallintaansa, mikä tarkoittaa sitä että olin jokseenkin jatkuvassa liikkeessä siihen asti kunnes tytöt pantiin nukkumaan. Super-täti ei juuri ehdi istuskella sohvalla seurustelemassa isäntäväen kanssa. 🙂

Koska olin luvannut Hannalle auttaa tyttöjen huoneen siivoamisessa,  keksin junassa juonen jolla siivoaminen sujuisi ennätysajassa. Kerroin tytöille että mittaamme kännykän ajastimella kuinka nopeasti saamme huoneen siivottua ja otamme kameralla kuvat ennen ja jälkeen tilanteesta.  Saimme huoneen kuntoon 25 minuutissa.

(Neljä- ja 6-vuotiaiden tyttöjen siivoaminen oli kyllä alussa aika hidasta, koska he jämähtivät keskenään väittelemään siitä minkä kokoiset kirjat pitää panna vierekkäin hyllyyn. Totesin, että toiminnan ohjaamisen tehottomuus johtuu varmaan otsalohkon kehittymättömyydestä.)

Siivoaminen ei toki vienyt tytöistä kaikkia mehuja.

Tanssin ja jumppasin tyttöjen kanssa olohuoneessa hiki hatussa kun Hanna teki synttärikakkua keittiössä. Tyttöjen huvittamiseksi jouduin venyttämään mielikuvitukseni äärimmilleen ja rupesin jo epätoivoissani opettamaan tytöille muutamia liikkeitä FBB:n lämmittelyohjelmasta. Jälkeenpäin harmitti etten tajunnut opettaa tytöille burpeeta. Kahdenkymmenen peräkkäisen burpeen jälkeen Siirikin olisi saattanut vähän hyytyä… mahdollisesti.

Pärjäsin itsekin hommassa kohtuullisesti, mutten tykkää yhtään hyppimisestä. Suoraan sanoen tarvitsisin itselleni kunnon sporttiliivit, koska muuten olen jatkuvasti vaarassa tyrmätä itseni.

Tyttöjen mentyä nukkumaan Hannalla ja minulla oli onneksi aikaa keskustella blogiasioista ja syödä sipsiä. 🙂

*******

 Seuraavana aamuna Super-täti oli valitettavasti jo hyytynyt.

En saanut kunnolla nukuttua vieraassa paikassa ja unohdin ottaa illalla migreeninestolääkkeen. Seuraavassa kuvassa poseeraan happamana S:n Zhu Zhu hamsterin kanssa.

I:n synttärit sujuivat kuitenkin mainiosti, ja tarjoamiset olivat huippuluokkaa niin kuin aina Hannan luona. Synttärikakku ei ollut yhtään liian makea ja ahmin suurimman osan Rocky road –herkuista, jotka ovat suosikkejani.

Sain kuitenkin maksaa reissustani kalliisti, koska sain maanantaina ensimmäisen kunnon migreenin pariin kuukauteen. Muutaman päivän ajan tunsin itseni pikemminkin eläväksi kuolleeksi kuin pelkän sisäisen hehkun voimalla paahtavaksi poikkeusyksilöksi.

Jutun opetus on, että sisäisen hehkun vaaliminen vaatii fyysistä huippukuntoa, säännöllisiä kahdeksan tunnin yöunia, kunnon sporttiliivejä ja sitä, että syö välillä muutakin kuin kakkua.