Satu
Viime päivien odottamattomasta ”lämpöaallosta” huolimatta olen virittäytynyt syksyn tuloon jo viimeiset kaksi viikkoa.
Virittäytyminen alkoi siitä kun pari viikkoa sitten ilmassa tuntui ensimmäistä kertaa kylmän puraisu. Muita varmoja syksyn merkkejä olivat Työväenopiston oppaan julkaiseminen ja syysvaatteiden tulo vaatekauppoihin.
Työväenopiston oppaan plärääminen on jokasyksyinen rituaali. Olen pitkään halunnut oppia salsaa, joten tällä kertaa innostuin tanssikurssista, jolla oppisi rumbaa, cha cha:ta ja salsaa. Nykyään on kuitenkin aika epävarmaa pääseekö kurssille – ensin pitää saada ängettyä itensä kurssille koska niille on tunkua, sitten pitää toivoa että tilillä on tarpeeksi rahaa kun lasku tipahtaa luukusta.
Syysvaatteiden tulon huomasin pari viikkoa sitten käydessäni Anttilassa. Tarjolla oli mustaa ja ruskeaa villatakkia ja viininpunaista ja violettia. Musta ja violetti eivät ole mielivärejäni, mutta ovat ne silti parannus kevään ja kesän kamaliin väreihin. Kaupasta ei tosin lähtenyt mukaan muuta kuin alennuksessa ollut 3 kiloa painava Gymstickin painotanko, jota aion käyttää lisäpainona jalkakyykyissä.
Olen tehnyt yhden uuden ruokabongauksen. Maistoin Valion lohkeavaa Eila –jougurttia (Eila=ei laktoosia?). Jogurtti oli maukas tuttavuus, varmaan osaksi siksi, että rasvaa on 4,6 prosenttia. Jogurtti tosiaan oli pehmeää ja lohkeavaa eikä maussa ollut mitään esanssista, niin kuin joskus jogurteissa on. Luojan kiitos nykyään en enää kuvittele, että laihtuakseen pitäisi ruveta syömään jotain vähärasvaisia erikoisruokia. Muuten olisi jäänyt tuokin jogurtti maistamatta.
En tykkää pimenevistä illoista, mutta muuten syksy on mielestäni energistä aikaa, varmaan juuri siksi että elämä alkaa taas pyöriä ”normaalisti”. 🙂
Onko sinulla jo suunnitelmia tämän syksyn varalle? Aloitatko liikunnan tai jonkin muun uuden harrastuksen?
Syksy on todellakin tullut. Ruskeat villatakit ja muut syksyiset vaatekappaleet ovat minun juttuni, joten viihdyn vaatekaupoissa tällä hetkellä mainiosti. Odotan myös innolla syksyn jumppa-aikataulujen ilmestymistä, ehkä tänä syksynä on keksitty karmea kello kuuden aamujumppa minulle ja kaltaisilleni, joiden aikataulut tuppaavat olemaan mahdottomat!
Ehkä sä joudut tyytymään yhteen viikonloppujumppaan ja siihen, että keräät loput liikunnat arkiliikuntana tai jotain..
Yksi syksyn merkki on myös kaikki ötökät jotka pörräävät koko ajan nurkissa. Viime yönä mun seinällä kykki kaksi pitkäjalkaista ja mietin pitääkö mun nousta listimään ne, mutta en sitten jaksanut… Jos ne ovat kuljeskelleet naamallani keskellä yötä, en ole ainakaan siihen herännyt.