Satu
Viime viikkoina olen miettinyt hartaasti sitä, miksi en pysty pudottamaan painoa.
Olen melko varma siitä että antamani syy on se oikea syy, mutta ei kuitenkaan koko totuus.
Stressi haittaa syömisen hallintaa oikeasti, mutta on tietysti muitakin syitä, miksi minun on vaikea päästä stressisyömisestä irti.
Minulle stressi on ennen kaikkea syy antaa itselleni lupa nauttia herkuista ilman syyllisyyttä.
Sitä paitsi olisihan kamalaa, jos en muutenkin pottumaisen elämäntilanteen lisäksi saisi edes palkita itseäni herkuilla aivan vapaasti. Sitä paitsi minähän syön ”intuitiivisesti”, mikä tarkoittaa sitä että syön mitä mieleeni kulloinkin juolahtaa. 🙂
Olen joskus opetellut muutamia kognitiivisessa terapiassa käytettyjä tekniikoita, ja päätin ottaa ne käyttöön. Alla on laatimani lista siitä, mitä hyötyä ja haittaa minun elämässäni on sillä, että sallin stressisyömistavan vapaasti jyllätä.
| Edut | Haitat |
| Voin syödä vapaasti mitä minua huvittaa
Jos minulla on stressiä, voin herkutella ilman syyllisyyttä En ole oikeasti epäonnistunut laihduttamisessa, minulla on vaan niin paljon stressiä! Minun ei tarvitse nähdä vaivaa seuratakseni mitään ruokavaliota Karkki ja suklaa maistuvat hyviltä Voin olla ainakin hetken ajattelematta ongelmiani Minun ei tarvitse nähdä vaivaa kehittääkseni muita tapoja palkita itseäni kuin herkuttelu
|
On yhä vaikeampi löytää kivoja vaatteita jotka mahtuisivat päälleni
En pidä siitä miltä näytän, joten joudun välttelemään peilejä, valokuvan ottotilanteita ja vaatekauppoja – koko loppu elämäni Lihon ajan kuluessa entisestään jos en tee mitään Herkkujen syömisestä saatava mielihyvä kestää n. 2 minuuttia Ongelmani eivät syömällä ratkea Stressi ei oikeasti vähene syömällä herkkuja Ennemmin tai myöhemmin syömisestä tulee terveyshaittoja, ja joudun kuitenkin laihduttamaan. |
Etuja ja haittoja tarkastelemalla havaitsen ainakin, että stressisyöminen on aika surkea tapa. Ainoa mitä siitä saa irti, on parin minuutin mielihyvä. Ja tietysti jenkkakahvat vyötäröllä.
Olen myös viime aikoina huomannut että olen alkanut pikku hiljaa kyllästyä irtokarkin vetämiseen – syön ostamani karkit yleensä nopeasti ja automaattisesti, joten niistä saatava ilo hyvin lyhytaikainen. Ihan kuin olisin narkkari, joka tarvitsisi isomman annoksen saadakseen saman mielihyvän.
Niin työlästä kuin se onkin, taidan sittenkin joutua miettimään mitä voisin stressilleni tehdä muuta kuin juosta Makuuniin hakemaan irtokarkkia.
Hienosti olet eritellyt syömisen syitä ja seurauksia!
Mä en syö stressiin, mutta huomaan, että aina kun lisään liikuntaa, lisään myös herkkujen syöntiä – mukamas kasvaneen energian tarpeen varjolla. Yhtä hyvin voisin herkutella hedelmillä ja pähkinöillä (sitäkin teen), mutta tarvitsen niitä ihania syntiinlankeemuksen hetkiä, kun pistelen suuhuni palan mutakakkua jäätelön kera. Kieltäydyn herkuttelemasta aina terveellisesti! Vaikka paino ei vielä ole ongelma, pelkään että tällä mentaliteetilla siitä voi tulla, jos syöpöttely jää päälle liikunnan jostain syystä vähentyessä.
Mun mielestä herkuttelu herkuttelun vuoksi on ok, mä vain satun oleman herkkujen väärinkäyttäjä ja siitä tulee ongelmia!
Mutakakku jäätelön kanssa kuulostaa kiinnostavalta. :.)