Selkämurheita

Uusi vuosi on alkanut, ja mielessä pitäisi kai olla uudet kuntoilukujeet.

Vuosi on kuitenkin lähtenyt käyntiin melko nihkeästi. Joulun välipäivinä kävin kinkunsulatusjumpissa, mutta vasta eilen pääsin ensimmäistä kertaa uuden vuoden puolella kunnolla hikoilemaan. Lisäksi keittiön kaapissa on yhä

epämääräinen lajitelma puoliksi syötyjä suklaarasioita, joten aivan täysin en ole päässyt suklaastakaan eroon.

*******

Omasta kunnosta huolehtiminen tuntuu juuri nyt entistäkin tärkeämmältä.

Viime viikolla mies kumartui ihan vain pikkuisen väärässä asennossa, jolloin selkään iski kivulias noidannuoli. Vaiva kaatoi miehen muutaman päivän ajaksi sänkyyn.

Nuori ja tomera naislääkäri totesi hyvin suorasanaisesti, että vatsa se vaan painaa liikaa. Toki vaivan syntymistä edesauttaa myös selkälihasten laiminlyönti ja liuta muita syitä. Moni olisi voinut lääkärin sanoista loukkaantua, mutta jos suomalaisistakin jo yli puolet ovat ylipainoisia, on lääkäreiden ehkä aikakin sanoa asiat suoraan.

En tiedä innostaako selkävaiva miestä pohtimaan laihduttamista, mutta itse sain lisäpuhtia hitaasti etenevään kuntoiluprojektiini.

Toisaalta syynä saattoi olla myös se, että jenkkakahvat pyrkivät taas hakemaan elintilaa vyötäröltäni, ja se jos mikä saa minut nousemaan taistoon. Harkitsin kyllä jonkin aikaa, että jumppaan lähtemisen sijaan tilaan ostoskanavan mainostamat ihmehousut, jotka ilmeisesti jonkinlaisia lämpösäteitä lähettämällä hoikentavat vyötärön ja reisien seutua, vaikka vain makoilisi!

Onneksi kuitenkin tulin lähteneeksi jumppaan. Oli ihanaa hikoilla pitkästä aikaa oikein kunnolla, ja jumppasalin kevätkäuden ohjelma tuntui suorastaan houkuttelevalta.

Mutta jos ostaisi sellaiset ihmehousut kuitenkin, jos ne päällä jumppaisi, niin kilot varmasti katoaisivat tuplasti nopeammin. 🙂