Hanna
Vähän aikaa sitten päädyin puolivahingossa kokeilemaan juoksemista. Innostuin aivan valtavasti, koska yllätin sekä itseni että mieheni juoksemalla ilman taukoja koko kahden kilometrin pituisen lenkin.
Säntäsin lähes siltä seisomalta kauppaan ostamaan uusia lenkkareita. Olisin halunnut ostaa urheiluliikkeestä kauniin violetit ja hienoilla ominaisuuksilla varustetut juoksukengät, mutta järjen ääni voitti, ja ostinkin vain ihan tavalliset ”aloittelevan juoksijan” kengät Prismasta. Ihan siltä varalta, että innostus laantuu jo ennen seuraavaa juoksulenkkiä.
Tänään päätin kokeilla samaa lenkkiä uudelleen. Puin uudet kengät jalkaan ja ampaisin täyteen matkanopeuteen heti kotipihasta lähdettyäni. (olisi ehkä kannattanut lämmitellä ensin). Tällä kertaa olin yksin, eikä minun tarvinnut odotella ketään, siispä täysillä eteenpäin!
Melko pian huomasin, että vauhti oli aivan liian kova. Tuli tuskainen olo, ja mietiskelin mahtoivatko tuuletusikkunoita auki pitävät naapurit kuulla huohotukseni. Keskeyttäminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, toivoin vain pääseväni perille mahdollisimman nopeasti.
Noin kymmenen minuuttia myöhemmin olin jo kotipihassa. Ei tehnyt mieli juosta enää senttiäkään, sillä juokseminen oli tuntunut lähes yhtä kurjalta kuin ennen muinoin koulun liikuntatunneilla. Ainoana erotuksena se, että nyt jaksoin juosta pysähtymättä koko matkan. Lenkin tarkoituksena taisikin olla todistaa itselleni, että pystyn todella juoksemaan, eikä viimeksi ollut kyse vain tilapäisestä ja erikoisesta energiapiikistä.
Jos haluaa kohottaa kuntoaan juoksemalla ja saada jonkinlaisia tuloksia aikaan, pitäisi kai tehdä jotain muuta kuin juosta kymmenen minuuttia aivan liian kovaa vauhtia. Riisuessani eteisessä uusia lenkkareitani ajattelin, että kengille ei sittenkään tainnut tulla käyttöä, sillä juokseminen on niin kovin epämukavaa puuhaa!
Hetken kuluttua sohvalla retkottaessani kuitenkin huomasin, että olin paljon pirteämpi kuin ennen juoksupyrähdystäni, ja olo oli muutenkin mainio.
Ehkä siis annan juoksemiselle vielä yhden mahdollisuuden. Seuraavalla kerralla ainakin yritän edetä rauhallisemmin.
Sä tarvitset selvästi jonkun hillitsemään itseäsi! Ja tästä lähtien naapurit tietävät kauheasta läähätyksestä että siellä se naapurin rouva taas juoksee.. 😀
Liikunnalla on ”maaginen” vaikutus mielialaan ja energiatasoihin. Yhtenä päivänä mulla oli vähän tylsä olo ja päätin testata liikunnan vaikutusta oikein tietoisesti. Puolen tunnin kävelyjumpan jälkeen mieliala oli noussut viidestä kahdeksaan. Penseä olo oli tiessään.
Hi Hanna! Satu has told me so many nice things about you! I would say to give running more chances. It is hard to start at first. But you will have a growing curve in which you get much better at exercise rather quickly at first. If you keep it up, you will be running well in a few months. But all of this potential running will be easier when winter is done. 😀
🙂 Marion