Hanna
Olen pitänyt pitkän juoksutauon, koska pelkäsin, että lumessa ja jäässä tarpominen saisi orastavan juoksuinnostuksen lopahtamaan.
Olen kyllä käynyt tekemässä kävelylenkkejä kuopuksen seurassa.
Melkein 5- vuotias on jo vähän iso vaunuihin, mutta vaunujen työntäminen on tehokasta liikuntaa. Samalla tyttö saa pitää äidin kokonaan itsellään ja höpötellä päivänsä tapahtumista kaikessa rauhassa.
Eilen totesin, että ilma on vihdoinkin riittävän keväinen ja lähdin pitkästä aikaa kokeilemaan juoksemista. Olin varautunut tuskanhikeen ja elefanttimaisen raskaaseen askellukseen, joten hämmästys oli suuri, kun juokseminen olikin helppoa ja ainakin melkein yhtä ihanaa kuin ryhmäliikuntatunnilla loikkiminen.
On käsittämätöntä, että juokseminen tuntuu hyvältä, koska se on aina ollut viheliäisin tuntemani liikuntamuoto.
Nyt olen kuitenkin niin innostunut juoksemisesta, että olen päättänyt uskaltautua hankkimaan lisää juoksuvarusteita. Olen vuosikaudet ulkoillut kamalassa kulahtaneessa takissa, koska uudelle ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Nyt aion törsätä joitakin euroja kivoihin juoksuvetimiin, etten näytä lenkkeillessäni siltä kuin olisin juuri herännyt ja lähtenyt vain käväisemään postilaatikolla vaatekaapin typerimpään takkiin pukeutuneena.
Nykyään vartalonmyötäiset juoksutrikoot tuntuvat olevan kuuminta hottia lenkkipoluilla. En ole kuitenkaan varma, voinko tai haluanko hankkia sellaisia tässä vaiheessa, kun vauhti ei vielä ole kovin kummoinen. Ehkä kuitenkin pitäisi, sillä kireät pöksyt ovat aina kuuluneet voittajille.
Muistan, kuinka yli viisitoista vuotta sitten minä ja mieheni olimme juuri tavanneet ja lomailimme vanhempieni kanssa Lapissa, kun mieheni päätti osallistua paikallisiin hiihtokilpailuihin. Lähtöviivalla mies näytti hiihtovöihin sonnustautuneiden kilpakumppaneiden keskellä hieman epävarmalta, jolloin isäni totesi; ”seuraa vain tuota, jolla on kireät housut, niin hyvin se menee” 🙂
Lopullinen sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa. Ehkä kireät juoksutrikoot eivät ole yhtään hullumpi ostos!
Hehee. Hyvä ohje isältäsi. Itsekin vielä harkitsen kireiden housujen ostoa, mutta kaippa se on siihen ryhdyttävä. Kunhan ei ole liian kireät 🙂
Ehkä kireiden housujen salaisuus on siinä että ne puristavat verta ylös keuhkoja kohti? 🙂
Mä olen ihan pihalla: en oo ikinä kuullut mistään hiihtovöistä! 🙂 S. varmaan yritti silloin tehdä suhun ja potentiaalisiin appivanhempiin vaikutuksen..
Näkisitpä sä mun jumppatamineet, ne on ihan eri luokkaa kuin mun muut varusteet. Jumppailen ikiaikaisissa reikäisissä vaatteissa joita ei kehtaa näyttää blogissa.
Käytän itse seuraavaa taktiikkaa: kun laittaa ne juoksutrikoot jalkaan, näyttää sen verran pro:lta, että siellä lenkillä on pakko löntystelyn sijaan oikeasti juosta! Juoksutrikoissa kävely näyttää niin hölmöltä, että se on yksinkertaisesti poissuljettu vaihtoehto tuolla ihmisten ilmoilla 😉
No mutta ihan vakavasti puhuen, niin niiden kanssa on oikeasti vaan paljon mukavampi juosta. En ihan tarkalleen tiedä minkä takia, mutta verkkarimenoon ero on huomattava.