Satu
Sen jälkeen kun lopetin aktiivisen laihduttamisen minulla on ollut aikaa miettiä mikä meni mönkään.
Haluan kyllä kovasti laihtua mutta en millään jaksaisi ”laihduttaa”.
*******
Patrik Borg julkaisi viime vuonna mainion kirjoituksen aiheesta Huono motivaatio painonhallinnassa. Kirjoituksen viesti on se, että laihdutuksen ongelmat eivät yleensä ole motivaatio-ongelmia vaan tekemisen laadun ongelmia. Luulen että tämä on myös minun ongelmani ja olen aika varma että syy löytyy enimmäkseen oman pään sisältä.
Koska en ole missään vaiheessa kokenut nälkää enkä puputtanut tylsiä laihdutusruokia, en usko että ongelmani johtuvat liian vähäisestä syömisestä tai puisevasta ruokavaliosta. Sen sijaan minusta tuntuu että olen ruvennut suorittamaan syömistä – valitsen syömiseni sen mukaan mikä olisi terveyden ja laihtumisen kannalta hyvä asia. Syömisestä nauttiminen on jäänyt sivuseikaksi jolle en juuri anna painoarvoa.
Esimerkiksi pastan syöminen ei normaalisti tule kuuloonkaan, koska silloinhan jokin syömisen laatupalloista voisi helposti pamahtaa keltaiseksi tai peräti punaiseksi. Tämä pamahtaminen tosin tapahtuu nykyään vain omassa päässäni koska en merkkaile enää syömisiäni Kiloklubin laskuriin. Olen sisäistänyt laatupallot todella hyvin koska nyt ne kummittelevat pääni sisällä kaiken aikaa. 🙂
Lisäksi minua vaivaa se, että aivoni tuntuvat koko ajan askartelevan jonkin syömiseen liittyvän yksityiskohdan parissa. Alan olla sitä kurkkuani myöten täynnä.
Haaveeni on, että pystyisin jonain päivänä syömään ilman jatkuvaa pohdiskelua ja analyysiä ja silti pysyisin normaalipainoisena.
Lapsena osasin vielä tehdä niin ihan luonnostaan. Silloin ei ikinä olisi tullut mieleeni pohtia syömisteni terveellisyyttä vaan olin kiinnostuneempi siitä miltä ruoka maistuu. Olin luonnostaan hoikka eikä mieleeni olisi ikinä tullut tuntea huonoa omaatuntoa karkin syömisestä.
On ironista että syön tällä hetkellä laadultaan parempaa ravintoa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, mutta minulla on suuria vaikeuksia päästä normaalipainoon.
*******
Olen höllännyt vähän otetta sen jälkeen kun lopetin ”laihduttamiseen”. Olen syönyt pastaa useamman kerran ja jossainvaiheessa söin jopa uusia perunoita (peruna on niin ”heikkolaatuista” ravintoa ettei sitä lasketa edes vihannekseksi!) ja makkaraa (siinä on runsaasti tyydyttynyttä rasvaa(!) ja se on pitkälle jalostettua ruokaa(!!).
Yritän olla välittämättä päässäni pyörivistä laatupalloista ja keskittyä olennaiseen eri ruoasta nauttimiseen.
Maailma ei ainakaan toistaiseksi tipahtanut niskaani. 🙂
Mulla on sikäli erilainen tausta, että olen itse ollut käytännössä aina ylipainoinen, paria viime vuotta lukuun ottamatta. Olen oikeastaan jo hyväksynyt sen tosiasian, että joudun jonkun verran tarkkailemaan syömisiäni lopun elämääni, jotta en huomaamattani palaa takaisin niihin vanhoihin syömistapoihini. Sellainen jatkuva kalorien ja ravintoaineiden pyörittely päässä on kyllä todella turhauttavaa ja aiheuttaa taatusti enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän ruokaa ajattelee, sitä herkemmin on koko ajan nälkä ja se aiheuttaa jopa ahmisiskohtauksia. Paras tapa edelleen on yrittää keksiä itselleen jotain järjevämpää tekemistä kuin ravintoasioiden pyörittely mielessä – esimerkiksi lenkkeily 🙂
Olet ihan oikeassa tuosta paremman tekemisen löytämisestä. Se on yksi ongelmistani vaikka en tullut maininneeksi sitä tuossa kirjoituksessa. Minulla on aivan liikaa aikaa ajatella syömiseen ja laihtumiseen liittyviä asioita. 🙂
Satu, olin jo kommentoimassa Kiloklubin Hitain pudottaja -ketjuun, mutta onneksi tulin kurkkaamaan tänne ensin. Ensinnäkin kiitos hyvistä kirjoituksistasi! 🙂
Ja toiseksi, tässä kommenttiosastollapa tulikin jo esiin juuri se seikka, minkä itsekin ajattelin tuoda esiin: hauskempi tekeminen. Olen itse ollut suurimman osan kesästä kokonaan pois Kiloklubista ja muilta paino-/laihdutussaiteilta ja kas kummaa, asia, jota tavoittelin koko kevään KK:sta vertaistukea hakien ja hevi-osastoani laskien ja ateriarytmistä kello kourassa huolehtien ym., tapahtuikin juuri silloin kun huomio oli aivan muualla – ihmissuhteista nauttimassa, pyöräillessä kauniissa ja kiinnostavissa maisemissa, tulevaa syksyä fiilistellessä, jne. jne. Mitä kaikkea hauskaa ja kiinnostavaa elämässäsi on? Eihän sen ole pakko olla jokin yksi juttu, vaan voi olla monta rautaa tulessa samaan aikaan, sanoisin.
En tiedä voisiko olla jopa niin, että rentouden puuttuessa ja syömistä pähkäillessä stressihormonit saavat aikaan sen, että painolle ei tunnu tapahtuvan ei sitten mitään (ainakaan alaspäin). Joku syy kai sille on, että PB nostaa mielekkään tekemisen ykköseksi Legendaarisessa Listassaan 🙂 http://patrikborg.blogspot.fi/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain.html
Vielä yhtenä lisäyksenä – mikä ainakin itsellä sai aikaan suuren oivalluksen – tämä: http://kutri.net/blog/2013/06/kiinteytymisen-ja-laihtumisen-ero-podcast/ (kesto vajaat 24 min, mutta erityisesti kohta 16:00-19:jotain). Niinkuin KK:iin kirjoitin, se, että omilla teoilla todella on väliä (eikä kroppa vain ole itsepäinen ja tyhmä ;-D), on voimaannuttavaa <3
Kiitos kehuista ja kommentista! 🙂 En muistanutkaan, että Patrik oli pannut mielekkään tekemisen ykköseksi tuolla listalla. Ja mun tyylillä tehdä asioita saa kyllä stressihormonit huippuunsa. 🙂 Entinen poikaystävä sanoi joskus että yritän liikaa olla ”hyvä jätkä”. Ehkä pitäisi lakata yrittämästä ja keskittyä mieluummin vaikka hauskan pitämiseen.
Onneksi sain tänään ilmoittauduttua Työväenopiston kuoroon. On ainakin yhtenä iltana jotain muuta tekemistä kuin oman navan kaivelua.
Pitääpä mennä kuuntelemaan Katrin podcast.
Jee!
Ihannetapauksessa kai elämää juuri kuvailee parhaiten adjektiivi ’hauska’ 🙂