Satu
Aloitin lauantaina Tee jotain erilaista ohjelman noudattamisen.
Ensimmäisen päivän tehtävä oli olla käyttämättä tietokonetta. Niin myös tapahtui, vaikka välillä ajattelinkin sähköpostin tarkistamista ja koneella olevan jumpan tekemistä.
Pidin kuitenkin tiukan linjan koko päivän ja tein iltapäivällä pitkästä aikaa kävelenkin metsässä.
Tietokoneeton päivä ei aiheuttanut vieroitusoireita – päin vastoin, oloni oli illalla rauhallisempi ja keskittyneempi kuin normaalisti. Ei se mikään ihme ole, kun ei ole koko ajan pää täynnä sosiaalisesta mediasta, uutisista ja muista tuuteista tulevaa hälinää. Saatoin vahingossa jopa kuulla omat ajatukseni.
Toisen päivän tehtävä oli kirjoittaa jotain 15 minuuttia. Valitsin runon kirjoittamisen, koska olen varma etten ole kirjoittanut yhtään ainoaa ruonoa sitten lukion äidinkielentunnin.
Runoileminen ei onneksi ollut ihan niin vaikeaa kuin kuvittelin etukäteen – aloitin yrittämällä kuvata alkukesän muhkeaa luontoa ja jotenkin päädyin voikukkiin. Parasta runossa onkin keksimäni otsikko, Voikukkien Zen. 🙂
Tämän päivän tehtävä on olla juomatta mielijuomiani, mikä tarkoittaa sitä etten voi tänään juoda teetä tai Pepsi Maxia. Hyvin on mennyt tähän mennessä enkä ole saanut vielä itseäni kiinni siitä että rupean vahingossa keittämään teetä.
Kiinnostavinta on se, että kumpanakin päivänä minulta on jäänyt väliin lopuillan puputus, joka yleensä nostaa päivän kalorit plussan puolelle. Ehkä se on vain sattumaa tai sitten se johtuu ohjelmasta.
*******
Ajatukseni vaihtelevat näköjään aika nopeasti mitä tulee itseni hyväksymiseen sellaisena kuin olen juuri nyt. Ulkonäköni ei vaivannut minua yhtään alkuviikosta, mutta mieli muuttui aika nopeasti kun näin perjantaina kaverini minusta ottaman kuvan. Ylävatsallani on iso pullea makkara ja kaksoisleuka roikkuu (ja miksi ihmeessä minun pitää lihoa naamasta niin että kasvonpiirteitä ei näy?). Näytän ihan vanhalta lihavalta naiselta.
Ja arvaa puputinko sitten illalla ylimääräistä kun olin tullut kotiin?
Fyysisen aktiivisuuden suhteen olen petrannut huomattavasti. Viime viikon askelten keskiarvo oli melkein 11 000. Olen taas saanut kiinni myös voimaharjoittelusta, mikä lässähti aika lailla viimeisimmän stressikauden aikana.
Näillä mennään nyt.
Hyvältä näyttää askeltilasto! Mulla on edelleen mittari hankkimatta, mutta harkinnassa on kuitenkin.
Mökillä onnistuu vaikka tietokoneeton viikko, mutta tarvisin myös älypuhelittoman päivän. Antaa Facebookin piipata vaan! Jostain syystä olen antanut puhelimen orjuuttaa itseni jatkuvaan päivitysten kyttäämiseen. Ehkäpä kokeilen heti huomenna 🙂
Ehkä ohjelma ainakin alkuun auttaa puputuksen vähentämiseen. Johtuisiko se siitä, että esim. tietokone- ja juomarutiinien rikkominen sotkee päivän ohjelman myönteisellä tavalla ja siinä menevät sitten muutkin rutiinit (puputus mukaan lukien) sekaisin? Mulla löhöämis- ja kaapilla käynti -rutiineita katkoo esim. kyläily tai muuten poissa kotoa vietetty päivä. Kotona urautuu helposti, mutta säännöllisen epäsäännölliset katkokset päivä- ja viikkorutiineihin tekevät hyvää.
Ja hymy on muuten parasta kasvojen kohotusta. Kaula pitkäksi ja hymy huulille niin roikkuvat posket katoavat ainakin minulta 😀
Sen tee jotain erilaista -ohjeman ideana on juuri rikkoa totunnaiset rutiinit ja sitä kautta päästä irti syömiseen liittyvistä pahoista tavoista. Mielenkiintoista nähdä miten homma etenee, nyt on vasta eka viikko ja tehtävät on aika helppoja.
Eilinen päivä meni siedettävästi paitsi että illalla alkoi päänsärky. Ehkä se johtui kofeiininpuutoksesta. Nyt saa taas onneksi lipittää Keisarin morsian -teetä. 🙂