Hanna
Viimeisten viikkojen ajan olen ollut enemmän tai vähemmän flunssainen, enkä siksi ole päässyt kuntoilemaan pitkään aikaan.
Olen kauhulla odottanut, milloin huomaan rasvamakkaroiden hiipineen takaisin vyötärölle, kun käy ilmi, että vatsanseudun puolustus huomattavasti heikentynyt. Mitään radikaalia ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt tapahtua ja tänään pääsen pitkästä aikaa jumppatunnille hikoilemaan.
Flunssan poteminen keskellä pimeintä marraskuuta on ollut todella masentavaa.
Olen pikku hiljaa palannut vanhoihin tapoihini; valun töistä tultuani sohvalle, eikä energiaa tunnu riittävän yhtään mihinkään muuhun kuin kaukosäätimen käyttämiseen.
Pimeä ja sateinen marraskuu imee minusta kaiken energian ihan ilman flunssaakin.
Olen harkinnut influenssarokotuksen ottamista puolustautuakseni tulevan flunssakauden aiheuttamilta treenitauoilta. Vaikka en hirveästi pakkasesta nautikaan, niin nyt kunnon lumipyry ja pikku pakkanen olisivat tervetulleita valaisemaan maisemaa.
Flunssan ja pimeyden lisäksi monenlaiset muutkin vaarat vaanivat kuntoilijaa ja hoikistujaa talven tehdessä tuloaan. Joulukuussa on ihan itsestäänselvää herkutella pikkujouluissa ja muissa joulun alun juhlissa, puhumattakaan siitä, miten ylensyöminen kruunaa jouluaaton. Kinkun lisäksi kaapeistani on joulun aikaan löydyttävä suunnaton suklaavarasto, ettei suklaa vahingossakaan pääse loppumaan… On melkoinen suoritus selvitä joulunajan juhlinnasta ilman muutamaa ylimääräistä joulukiloa. Ilmeisesti kuntosalit kuitenkin pitävät ovensa auki myös joulunaikaan, eikä liikkujien maailmassa tunneta pitkiä ja paksuntavia joululomia.
Miksiköhän jouluun kuuluu niin kiinteästi tuo ylensyönti? Multa se ei ”valittettavasti” enää onnistuu omituisen korostuneen kylläisyysrefleksin takia. Tavallaan on ihana nauttia ruoista pieninä annoksina ähkyyntymättä, mutta joskus harmittaa kun silmät söis herkkuja enemmän kuin napaan mahtuu eikä pysty santsaamaan ihanan notkuvasta pitopöydästä.
Hyvä kysymys, varsinkin kun en itse edes niin piittaa niistä joulun herkuista. Mulle riittäisi kinkun ja laatikoiden nauttiminen pari kertaa joulun aikan, mutten söisin mieluummin normaalia ruokaa.
Olen juuri minäkin palannut kolmen viikon urheilukiellon jäljiltä kehiin. Huomasin heti että hapenottokyky on kärsinyt. Tenniskentällä pyrähtely kävi keuhkojen päälle vaikka tuntui, että jalat olisivat kestäneet. Täytyy suunnata salille soutelemaan pitkiä pätkiä. Pimeässä ja sateessa ei tee mieli juoksennella ulkona. Olen ottanut punnerrushaasteenkin vastaan ja pikkuhiljaa pääsee sanoista ja uhosta tekoihin… Mitä tulee jouluherkkuihin, ne eivät oikein koskaan ole olleet my cup of tea. Kohtuus on siis helpohko pitää jouluherkkujen äärellä. Pidän kyllä lantuista ja kaikista juureksista monin eri tavoin tehtynä pitkin vuotta. Ja jos en tee pähkinä-rusina-laku -sekoitusta, niin säästyn kaikelta ylensyönniltä jouluna onneksi melko kivuttomasti. Marraskuu onkin itseasiassa pian ohi ja elämä voittaa! Huomena käyn hakemassa influenssarokotuksen! Jouluvalot ja kynttilät vain palamaan niin tulee kodikas ja valoisa olo:)
Hyviä vinkkejä! Mä toivon että elämä voittaa ihan kohta ja pääsen takaisin normaaliin rytmiin.
Sä olet onnekas kun sulla on erinomainen kotikokki omasta takaa joka tekee sulle herkkuja vuoden ympäri!
Oletteko kokeilleet jo vahvemman D-vitamiinilisän ottamista? B-vitaiiminkin piristää. Entä kirkasvalolamppua?
Ilman niitä tuskin selviäisin tolpillani tästä harmaudesta. Ja sitten voi vaan hyväksyä sen etteivät energiatasot ole ihan niin korkeat kuin ehkä kesällä.
Hei Katri! Mä tuplasin taannoin D-vitamiinin määrään, kirkasvalolamppua en valitettavasti omista vaikka siitä olisi ehkä hyötyä.
Nyt kun flunssat on onnkesi (kop kop) menneet, niin liikunnan lisääminen normaalitasolle tod näk auttaa ainakin mua.