Vierailin tänään ensimmäistä kertaa Kiloklubin sivuilla ja törmäsin valtavaan painonhallintaa ja terveellistä elämäntapaa käsittelevään tietomäärään.
Opin muun muassa, että vihreä tee vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan varastoitumista. Kiinnostuneena lueskelin myös laihduttajien kertomuksia, menestystarinoita kilojen katoamisesta ja läskien sulamisesta. Kiloklubista löytyy paljon tietoa, ihania vinkkejä ja kannustusta meille, jotka yritämme tavalla tai toisella muuttaa ruokailutottumuksiamme.
Kiloklubissa vierailtuani jäin miettimään, mihin omat rahkeeni oikeasti riittävät.
Minun on aivan turha kuvitella, että pystyisin laihtumaan ryhtymällä esimerkiksi karppaajaksi, ihan jo siitäkin syystä, että olen aina rakastanut leipää! En voi myöskään laihduttaa luopumalla kermakastikkeella höystetyistä pihvi-illallisista; elämästä kuuluu nauttia kaikin mahdollisin tavoin, ja puolikypsän pippuripihvin syöminen on yksi erinomainen nautiskelun muoto. En myöskään halua mennä elokuviin ilman irtokarkkeja tai harrastaa sohvasyöppöyttä ilman sipsejä. Mitä minä sitten oikeastaan voin tehdä?
Voin toteuttaa useimmat kohdat Laihduttavien muutosten Top5 listalta, jotka Satu listasi kirjoituksessaan. Uskon, että pystyn lisäämään kasviksia ruokavaliooni. Aion hankkia salaattilingon tai ryhtyä ostamaan valmiiksi pussitettua salaattia, kuten myös Miisa kertoi tekevänsä. On varmasti parempi ostaa pussisalaattia kuin jättää salaatti kokonaan ostamatta. Energiapitoisia juomia en juurikaan enää juo, ja herkkuja voin syödä harvemmin, eikä niin paljoa yhdellä kertaa. Ateriarytmiä on syytä korjata, sillä iltapäivän välipala jää yleensä syömättä, jonka vuoksi kotiin saapuu töiden jälkeen sudennälkäinen nainen, ja kurnivaan vatsaan päätyy hieman liian monta ruoka-annosta.
Nämä muutokset ovat sellaisia, joiden kanssa tiedän voivani elää nyt ja myös tulevina vuosina. En usko, että on järkevää pyrkiä laihtumaan tekemällä muutoksia, joita pystyy noudattamaan vain pari viikkoa. Tässä vaiheessa en lupaa tehdä mitään muuta! Ellei vihannesrynnäkköni tuota tulosta, niin sitten tulen ikuisesti olemaan se makkaramahainen mamma, joka kauhistelee valokuva-albumin vuosi vuodelta pönäkämpiä bikinikuvia.
Eikun just noin — maltilliset muutokset tuovat pysyvät tulokset! Ja aina voi kysyä itseltään että mitä ajattelen tästä 80-vuotiaana. Olenko tyytyväinen että kärvistelin ilman leipää yms. ja laihduin nopeammin — retkahtaakseni myöhemmin — vai että tein muutaman fiksun muutoksen ja sitä kautta sain iisisti pudotettua painoni hyvänolonpainooni.