Zumba sulattaa kohmeisen toimistotyöntekijän

Mahtavaa! Flunssa on selätetty ja olen taas päässyt täysillä liikkumaan.

Eilen olin pitkästä aikaa zumbassa, jota olen tarkoituksella hieman vältellyt, sillä laji on niin suosittu, että sali täyttyy zumbaajista aina viimeistä senttiä myöden. Vaarana on joutua salsan askelissa sekoamisen aiheuttamaan ketjukolariin tai saada rokkaavan kanssazumbaajan käsi silmään.

Ajattelin, että olisiko syytä vaihtaa zumbaaminen vaikkapa spinningiin, sielläkin tulisi varmasti hiki, ja kaikki pysyisivät kiltisti omien pyöriensä päällä. Tai jospa ryhtyisin tekemään tuttavuutta kuntosalilaitteiden kanssa, juoksumatolla saisin juosta ihan omassa rauhassani.

Eilen jäin ihmettelemään koko zumbailmiötä.

Tunnin alussa odotamme opettajaa ja seisomme kiltisti yksin tai yhdessä kädet puuskassa tai paidanhelmaa näpräten. Näytämme siltä, että päivä on ollut tosi raskas ja täynnä vastoinkäymisiä. Suurin osa zumbaajista asettuu salin takaosaan, ja muutama askeleet unissaankin osaava vakizumbaaja taas salin etuosaan. Keskilattian valloittavat ne, jotka selviävät kunnialla lajista kuin lajista.

Unelias tunnelma kuitenkin kaikkoaa, kun musiikki alkaa soida. Jäykistä suomalaistädeistä kuoritutuu hetkessä takapuolta keikuttavia kiihkeitä latinoviettelijättäriä. Tanner tömisee, kun takarivi rynnistää eteenpäin ja lattiatilasta taistellaan rinta rottingilla; ahtaassa jumppasalissa on hetkessä kuuma karnevaalitunnelma.

Ja kun homma on ohi, tulee meistä taas äitejä ja tyttäriä, uratykkejä ja opiskelijoita ja astelemme rauhallisesti jonossa pukuhuoneeseen ja pukuhuoneesta pimeään ja sateiseen iltaan.

Me suomalaiset olemme luonnostaan vähän pidättyväisiä ja hitaasti lämpiäviä, mutta kun päivä ei valkene töihin menon ja töistä lähtemisen välillä laisinkaan, niin mitä muuta meiltä voi odottaa? Zumbassa voi karkoittaa mielestä pimeän ja lumettoman talven, työstressin ja joulukiireet. On ihanaa, että voi hetkeksi unohtaa olevansa jäykkälanteinen toimistotantta ja antautua musiikin ja hikisen tunnelman vietäväksi.

Unohdan siis hetkiseksi haaveet rauhallisista ja yksinäisistä hetkistä juoksumatolla; zumba on juuri sitä, mitä pidättyväinen pohjalainen olemukseni kaipaa.