Hanna
Satu kyseli viime postauksessaan kannattaako laihdutushommissa uskoa vaa’an lukemia vai päällä roikkuvia vaatteita? Itse kuvittelin, että lisäämällä liikuntaa ja syömällä vähän vähemmän, laihtuisin jotenkin ihan itsestään.
Näin ei suureksi harmikseni ole käynyt. Ainakaan, jos ajatellaan, että laihtuminen = viisi kiloa pois painosta. Minä olen siis halunnut uskoa päälläni roikkuvia vaatteita, en kieroa ja kapuloita laihduttajan rattaisiin iskevää vaakaa 🙂
En ole vielä ollut tarpeeksi motivoitunut kriittisesti tarkkailemaan, mitä suuhuni pistän.
Jos ryhtyisin pitämään jonkinlaista ruokapäiväkirjaa, löytyisi sieltä varmasti hetkessä ne asiat, jotka saisivat ravintoterapeutin huokailemaan, ja jotka kenties selittäisivät, miksi paino ei kaikesta liikkumisesta ja herkuttelun vähentämisestä huolimatta putoa paria kiloa enempää. Taidan kuitenkin olla yksinkertaisesti liian laiska ja mukavuudenahaluinen ryhtyäkseni kunnon ruokaremonttiin.
Aluksi olin tyytyväinen pelkällä säännöllisellä liikunnalla saavuttamiini tuloksiin.
En voi sanoa, että yksikään vaate vielä roikkuisi päälläni, mutta kovasti kiristäviä vaatteita ei kaapistani enää löydy. En siltikään ole tyytyväinen; rasva tuntuu lähtevän vikkelästi joistain paikoista, mutta pysyy tiukasti toisaalla. Painoindeksini on tällä hetkellä 24,8, jolla pääsee nipin napin normaalipainoisten kastiin. En ole tyytyväinen tähänkään; vaikka vaaka onkin viheliäinen keksintö, taitaa se kuitenkin antaa rehellisen arvion siitä, olisiko ruokavalioon syytä kiinnittää huomiota vai ei.
En edelleenkään suostu julistautumaan täysiveriseksi laihduttajaksi, mutta jotenkin haluaisin karistaa muutaman kilon.
Myös minä päätin räpsäistä avukseni pari valokuvaa. Yritin löytää vaatekaapista kuvaa varten ”tavoitehousuja” tai ”tavoitemekkoa” johon haluaisin taas joskus mahtua, mutta en löytänyt kuin yhdet kymmenen vuoden ja kymmenen kilon takaiset farkut, joihin en edes haaveile koskaan enää mahtuvani. En ole säilyttänyt pieneksi jääneitä vaatteitani, vaan ratkaissut vaateongelman ostamalla aina uusia ja isompia vaatekappaleita…
Siispä päädyin ottamaan kuvan nykytilanteesta, tavoitteena tietenkin alkukesästä ottaa uusi kuva, jossa vaatteiden sisällä poseeraan sen muutaman kilon hoikistuneena.
Iik, ootko sä tosiaan heittänyt heti pois vaatteet kun ne on jääneet pieniksi? Mulla taas on vaatehuone täynnä kivoja vaatteita, joihin en enää mahdu. En ole raaskinut heittää niitä pois.
Ehkä ne rasvakilot sulaa vaan kituliaan hitaasti. Toisaalta mun mieleen tuli hyvä sanonta jonka olen napannut jostain englanninkielisestä blogista: ”You can’t out-train your diet”.
Kun painoa kertyy vuosien varrella pikku hiljaa ja huomaamatta, on jotenkin helpompaa uusia vaatevarastot kuin rehellisesti todeta, että on läskistynyt. Olisihan se masentavaa, jos kaapissa olisi rivissä kaikki pikkumekot ja puikulafarkut, joihin olen joskus mahtunut 🙂